Varjonainen /

Huomasin ihan sattumalta, että Maarit Verroselta oli tullut jälleen uusi kirja. Jee! Tauko työelämästä on aiheuttanut lähiaikoina tämän kyseisen reaktion aika monesti. Uusia kirjoja vain putkahtelee hyllystä, palautuksista ja kirjakärryistä. Parhaani mukaan yritän ottaa kiinni kaikki mielenkiintoiset ilmestyneet  ja tämä oli luonnollisesti listan kärjessä.

Olen tasaisen varmasti lukenut Verrosen kaikki kirjat ja pitänyt lähes niistä kaikista. Muutama skifi-aiheinen kirja viime vuosina jäivät minulle hieman kaukaisiksi, mutta jälleen Maarit on palannut nykyaikaan, ja tuonut jälleen yhteiskunnan ulkopuolella tai tai ainakin rajoilla elävän selviytyjän etenemään päämäärätietoisesti. Ja aina ihmettelen sitä hypnotisoivaa otetta joka kirjoissa on. Sitä ei voi jättää käsistä. (anteeksi perhe sotkuinen koti) eikä päähenkilöä unohtaa. On vain luettava yö tai kaksi ja päivä siinä välissä. Onneksi kirjat eivät ole hurjan paksuja. ;)

Varjonaisessakin päähenkilö etenee määrätietoisesti, tilanteista toiseen vailla tunteita tai ainakin niin, etteivät ne vaikuta toimintaan millään tavalla. On tärkeää löytää ihmisiä, joista voi hyötyä. Yhteiskuntaan ja ihmisten elämään voi ujuttautua niin, ettei juurikaan kukaan huomaa sinua. Ja miten ihmisen identiteetti voidaan todellakin vähitellen varastaa.

Ja jälleen loppu oli niin yllättävä, että nieleskelen sitä edelleen...

Siispä suosittelen. Loistavaa vastapainoa vaikkapa chik lit- kirjallisuuteen johon saatan seuraavaksi tarttua. Tai ehkäpä sittenkin Katja Ketun Piippuhylly...

-Kirsi