Myboshi_netti-200x209.jpg

Kyllä vaan. Pipoja ja turkiskauluksia on kuvassa. Hurahdin täysin. Vieläpä keskellä kesää. Olisiko syynä harmaa ja sateinen alkukesä vai vain se uskomaton tunne, että vielä tässäkin iässä voi oppia jotain uutta.
Koulussa aikoinaan olen jostain syystä päässyt ohittamaan sen pakollisen patalapun virkkaamisen ja oppi on jäänyt silloin saamatta. Toki tiedän että pipoja virkkaa alle kymmenvuotiaatkin, mutta kun ei eläissään ole osannut virkata kuin metrikaupalla ketjusilmukkaa niin tunne ensimmäisen "myboshin" valmistuttua on mahtava.
Tämä kirja opettaa pylväät ja puolipylväät, piilosilmukat ja kaksoispylväät tavalla johon jää niin sanoakseni koukkuun. Nyt osaisin neuvoa tytärtäni pyyheliinapitsin virkkuussa niin, ettei opettaja purattaisi kaikkea kotona tehtyä pois.

Saksalaisten Thomas Jaenischin ja Felix Rohlandin piponvirkkuuinnostus alkoi heidän ollessaan vaihto-oppilaina Japanissa. He opettivat  paikallisia lapsia hiihtämään, ja yhteisestä piponvirkkaushetkestä tuli hauska after ski -ohjelmanumero.
Nimen keksiminen uusille pipoille oli mutkatonta: he poimivat japanilaisten ystäviensä usein käyttämän sanan boshi, joka selvästikin tarkoitti pipoa ja nimesivät aloittelevan yrityksensä Myboshiksi.

Todennäköisesti lapset jo kauhulla odottavat tulevaa syksyä ja etenkin joulua. Äiti koukkuaa nurkat täyteen pipoja ja muistuttaa pipon tärkeydestä jokakerta, kun kotona erehtyy vierailemaan.

-Mia