Blogin takana

Nyt kun olen syksyn eläytynyt perinteisiin satuihin kirjaston elämyssatutuokioiden  parissa, on virkistävää hypätä mukaan selvittämään murhia ja murhan yrityksiä.

Ihanaa huomata, että edelleen dekkareissa elää ne henkilöt, jotka menevät yöllä pimeälle kujalle katsomaan mikä saa aikaan nuo oudot äänet. Lukijan mielessä pyörii huuto: "Älä mene sinne. Älä ainakaan yksin. Tietysti olet vapaalla ja ilman virka-asetta." Ja pimeällä kujalla vaanii joku, jolla on valmis suunnitelma ja sen toteuttamiseen tarvittavat välineet. Kuka pimeässä väijyy?

Toisinaan harmittaa, että minulta jää lukematta monta kehuttua dekkarisarjaa. Päähenkilöt kirjoissa säilyvät, joten heidän elämänsä etenee kronologisesti. Siksipä en voikaan hypätä lukemaan vain satunnaisesti jotain vaan sarja pitäisi lukea järjestyksessä. Jos harppaan suoraan kolmanteen kirjaan, saan selville päähenkilöstä jotain oleellista liian aikaisin. Tavoitteenahan minulla on että  joskus löydän aikaa lukea ne 12 aiemmin ilmestynyttä kirjaa.

Sininen huvila ei ole esikoiskirja, mutta se käynnistää Anna Gladista kertovan cozy crime -dekkarisarjan.
Becca Stenlundin "Sinisen huvilan" -blogissa elää onnellinen perhe. Blogin ulkopuolella elämä ei kuitenkaan ole kuin kiiltokuvaa, vaan pinnan alla pulppuaa. Peter on kyllästynyt nukkekotielämään, jossa nojatuoliin ei saa istua eikä leipälaatikkoa saa siirtää väärään kuvakulmaan. Peter muuttaa pois, mutta toivoo, Beccan heräävän luomastaan kiiltokuvasta ja pyytäisi Peteriä palaamaan takaisin kotiin.

Asiat saavat kuitenkin yllättävän käänteen." Kun Bruno astui verannalle ja tunsi heinäkuisen yön viileyden paljailla säärillään, hän tiesi ettei ollut koskaan tehnyt mitään näin rohkeaa. Hänellä ei kuitenkaan ollut vaihtoehtoa. Äiti nukkui keittiön lattialla ihan tahmaisena. Bruno oli yrittänyt herättää äitiä, mutta äiti vain nukkui. Ihan kummallista."

Pahoittelen työkaverille, että tämän kirjan eräpäivä meni yli, mutta täytyihän minun selvittää kuka sen naisen kolkkasi.

-Mia-