Tässäpä oli kerrassaan mielenkiintoinen tarina. Jos olisin kirjan alussa hoksannut, olisin tehnyt muistiinpanoja näistä yhdeksästä elämästä. Suosittelen siis lukijota laittamaan vähän ylös pääkohtia. Mutta yllättävästi aina uuden elämävaihtoehdon alkaessa, pääsin kyllä jyvälle mikä versio Rosesta tällä kertaa on kyseessä. Luvut on jaksotettu Rosen eri vaihtoehtoisten elämien mukaan. Ne hyppivät sekavana toisiinsa limittyvinä vaihtoehtoina loppuun asti. Viimeinen kappale kokoaa yhteen kaikki yhdeksän elämää. Tai ei ihan kaikkia...

Rose Napolitano on nainen, joka ei koskaan halua tai halunnut tulla äidiksi. Tämä kirja käsittelee erilaisia vaihtoehtoja Rosen elämästä. Miten hänen elämänsä olisi sujunut, jos hän olisi jossain kohtaa päättänyt valita toisin. 

Rosen tarinan suurin kysymys koskee naisen roolia. Äiti-roolia. Sitä miten oletetaan, että jossain vaiheessa nainen automaattisesti tahtoo olla äiti. Oletetaan, että naisesta kasvaa äiti, kun hän alkaa odottaa tai viimeistään siinä vaiheessa kun lapsi syntyy. Entä jos on itse varma, että näin ei tule tapahtumaan.

Avioliitto on useimmlle ulkopuolisille merkki siitä, että nyt aletaan suunnitella perhettä. Rosen ja Luken alkuperäinen suunnitelma on elää vain kahdestaan, mutta jossain vaiheessa Luke alkaa kaivata lasta. Rose kokee olevansa vääränlainen. Hän on viallinen nainen joka pilaa niin miehensä kuin mahdollisten isovanhempien elämät.  Miehen vanhemmat painostavat lapsen hankintaan. Rosen omien vanhempien hiljainen toive on saada olla isovanhempia. Rose tietää sen, vaikka omat vanhemmat tukevat tytärtään tämän päätöksessä. 

Tämä tarina pistää miettimään omia valintoja. Mikä minä olisin, jos olisin valinnut toisin. Varmaan jokainen meistä pohtii joskus omassa elämässään sitä, mihin olisi päätynyt erilaisten valintojen myötä. Moni asia elämässä olisi jokatapauksessa mennyt tietyllä tavalla. Ehkä eri ympäristössä, ehkä eri ihmisten ympäröimänä, mutta oma persoona määrittää kuitenkin hyvin pitkälle sen miltä oma elämä näyttää. Yksi poikkeus jossain kohtaa ei välttämättä muuttaisi loppuelämää kovinkaan ratkaisevasti.

Kirjailija Donna Freitas on minulle ihan uusi tuttavuus. Hän on julkaissut useita tieto- sekä kaunokirjoja. Hänen itse mainostamansa kiihkeä feministisyys ei kuitenkaan paista läpi tässä kirjassa, vaikka naisen oikeutta omaan elämään ja sen suuntaan tässä selkeästi puolustetaankin.

Helmet lukuhaasteessa pistin tämän kohtaan 10. Kirjan nimessä on numero.

-Mia-