Eppu.jpg

Eppu Nuotio - Mutta minä rakastan sinua

"Ihmisessä kauneinta on hänen tapansa kuunnella. Kuuntelemisen hetkellä ihminen ei esitä mitään, vaan paljastuu sellaisena kuin on. Jos rakastuu ulkonäköön niin voi sitä päivää kun olemus uurtuu ja iho muuttuu metrokartaksi. Ja eikö luonne ole yhdeksänkymmentäprosenttisesti esiintymistaitoa ja vain pieni osa ihmistä itseään."

Mutta minä rakastan sinua on ihana rakkaustarina keski-iän ylittäneiden syvästi ajattelevien ihmisten Karinin ja Laurin kokemana. Kohtalo tai sattuma johdattaa heidät toistensa eteen asuntonäytössä. Kaikki tuntuu olevan heti oikeaa. Molemmat tietävät löytäneensä viimein sen oikean. Siitäkin huolimatta ihmisen epävarmuus omasta itsestään tekee lähes ylittämättömiä esteitä suhteen kehittymisen tielle. Edelleenkään ei nainen muista, että mies ei ole ajatusten lukija tai mies ei muista, että naisen ei saattaa joskus tarkoittaa kyllä.

Karinin, yläkoulun historian opettajan,  avioliitto on päättynyt eroon kolme vuotta sitten. Karin on päässyt pahimman yli ja löytänyt yksinasumisesta jo hvyiäkin puolia. Vapaus olla ystävien kanssa silloin kun se on itselle hyväksi tai kuunnella musiikkia josta itse pitää. Vapaus kävellä vaikka maailman ääriin, kenenkään siitä närkästymättä.

Lauri on niin ikään eronnut jonkin aikaa sitten. Hän haaveilee elämästä mummonsa mökissä, mutta on päätynyt puurtamaan pitkiä päiviä ilmastointifirmassa, jonka aikoinaan perusti ystävänsä kanssa. Lauri pohtii naisten ajatusmaailmaa ja sitä kuinka hän ei tunnu koskaan pääsevän samalle tasolle heidän kanssaan.

Klara, Karinin tytär asuu toisella puolen maailmaa ja vaikka tytär on jo aikuinen ihminen, ei äiti voi olla suhteessa muuta kuin äiti. Aina huolissaan ja aina lapselleen vain hyvää toivova tuki ja turva.

Ja jotta kahden epävarman ja epätäydellisen ihmisen suhteen haparoiva alku ei olisi liian helppo tarinaan sekoittuu vielä auttamattomasti työtoveriinsa Lauriin rakastunut Kaari Pelkonen.
Kaari  auraa esteitä tieltä kohti Laurin sydäntä keinoja kaihtamatta. Jossain vaiheessa hän vain huomaa ajattelevansa, että on kuin Keisari ilman vaatteita. Tietää toimineensa hölmösti ja paljastuneensa, mutta siitä huolimatta loppuun asti mennään pää pystyssä.

Löydän kirjan sisältä monta ajatuksia herättävää oivallusta. Kuten sen, että ihminen on tyytyväinen omaan elämäänsä, rutiineihin ja arkeen. Sitten joku astuu mukaan siihen arkeen, kulkee rinnalla ja tuo mukanaan menettämisen pelon. Tämän jälkeen elämä ilman häntä ei olekkaan enää samaa kuin ennen kohtaamista.

- Mia -