Lukemishommat ovat tökkineet jonkin aikaa. Tai no, olenhan lukenut paljonkin mutta vain jotta saan vinkkausmateriaalia tai johonkin muuhun vastaavaan tarkoitukseen. Eli ihan työkseni vain. Koko ajan olen miettinyt että kenelle tämä sopii, mille ikäryhmälle mikäkin lasten ja nuorten kirja, ja mikä olisi tarpeeksi hyvä koukku, että siitä saisi rakennettua hyvän vinkkauksen.

Mutta sellainen niin sanottu omaksi ilokseen lukeminen, joka sykähdyttää, on ollut taka-alalla. Vastaan ei ole tullut sitä oikeaa, eikä oikein aikaakaan ole ollut. Mutta onneksi uutuuksista tuli vastaan Antti Röngän ja Petri Tammisen Silloin tällöin onnellinen. Jo nimi sykähdytti. Eihän sitä koko ajan kukaan voi olla. Ja voi, kyllä pitää sanoa sydämen pohjasta että kiitos vaan herroille. Vilpittömästi. 

Kyseessä ei ole vain kevyttä kirjeenvaihtoa, kipupisteitä säästelemättä miehet keskustelevat kirjeiden välityksellä. Kun molemmat osapuolet ovat kirjallisesti äärimmäisen lahjakkaita, hyvin erilaisia kirjoittajia, ei voi kun ihailla lauseita ja sanansäilää. Siinä missä isä-Petri keskittyy pilkkuihin ja riisuttuun tekstiin, kertoo Antti runsaasti ja kuvailevasti omia ajatuksiaan. 

Nauroin ääneen Bond-filosofialle, mehun, Asterixin ja tanskalaisuuden pelottomuudelle ja Petri Tammisen mietelmille jos voittaisi sekä aikuisten että lasten ja nuorten finlandia palkinnon samana vuonna. 

Sydämessä läikähti lämpimästi isän varovaiset neuvot ja kannustus pojalleen. Myös poika antaa isälleen hyviä vinkkejä. "Lue kirja kokonaan, alusta loppuun" sen sijaan että mietit olohuoneen lattialla maaten, että keittäisikö kahvit.  Ymmärrän isää itsekin samaa tehneenä. Mutta myös poikaa, että hölmöltähän se näyttää. 

Ja nyt minun pitäisi palauttaa tämä kirja, antaa se toisen luettavaksi, mutta minusta tuntuu että en muista kaikkia niitä hyviä lauseita, oivaltavia ajatuksia ja hauskoja anekdootteja. Olisiko oman kirjan paikka...

-Kirsi