Siskossyndrooma.jpg

Mitä on, kun on sisko?

Mitä minä olen kun olen sisko? Ja mitä elämä on kun minulla on Sisko?
Sisko on se jota pitää välillä itsestäänselvyytenä, Sisko on aina siinä vieressä. Ei se lähde siitä pois kulumallakaan. Siskolle kerrotaan kaikki lapsuuden salaisuudet tai itse asiassa ne salaisuudet tehdään siskon kanssa. Ollaan samannäköiset ja samanlaiset.
Toisena päivänä se sisko on tosiaan AINA siinä vieressä, se urkkii kaikki sinun salaisuutesi. Sille ei voi kertoa mitään salaisuuksia ja mitäpä sille kertomaan kun se on kuitenkin urkkinut ne jo tietoonsa. Pyritään olemaan täysin erinäköiset ja erilaiset siinä kuitenkaan onnistumatta.

Tartuin Sinikka ja Tiina Nopolan kirjaan Siskossyndrooma vähän varovasti. Miten paljon löydän itseäni kun luen tämän? Ja löytyyhän sieltä. Paljon. Vaikka Nopolan sisarukset ovatkin syntyneet ja kasvaneet lähes 20 vuotta meitä aikaisemmin Tampereella ja me 70 -luvulla pienessä kauppalassa Pohjois-Pohjanmaalla. Johtuisiko siitä, että Pohjanmaa tuli kymmenen vuotta jäljessä ihan kaikessa. :)

Nopolan sisarukset ovat kotiäidin ja arkkitehti-isän lapsia. Kaksi tytärtä. Iso sisko ja pikku sisko. Tuolla järjestyksellä täytyy olla jotain merkitystä luonteeseen. Niin paljon löydän siitä tuttuja juttuja. Mistä johtuu, että pikkusisko on yleensä se rohkeampi ja uhmakkaampi. Pikkusisko on valmis kokeilemaan ja päättämään että tästä mennään läpi. Isosisko empii, ottaa varman päälle ja punnitsee riskit. Voiko noin tehdä?

Sinikka ja Tiina kirjoittavat vuoronperään omia havaintojaan ja muistojaan lapsuudesta ja nuoruudesta. Ihania hetkiä 60 -luvulta. Hauskoja kuvia ja yhtymäkohtia heidän kirjoihinsa: Heinähattuun ja Vilttitossuun sekä Risto Räppääjään.

Nostalgia pursuaa kirjan sivuilta sanoin ja kuvin. Muistan hyvin lapsuuden hokemat ja samantyyliset mainokset ja värit. Kyllä meilläkin luettiin Jörö Jukasta ja Karamelli Kallesta. Isän kotitalon vintti pursusi tavaraa isän ja hänen sisarustensa nuoruudesta. Vintin portaassa oli "sivukömmänä" joka oli täynnä vanhoja vaatteita, Nakke Nakuttajia, Tarzan -lehtiä ja julisteita. Silloin tavarat eivät olleet kertakäyttöisiä.

Siskossyndrooma on ihana, sykähdyttävä ja lämmin sukellus kahden sisaruksen lapsuuteen ja nuoruuteen. Sitä ei tarvitse lukea tippa silmässä vaan hymähdellen ja tirskahdellen ja osittain helpottuneena. Onhan meitä sisaruksia aika samanlaisia ja monenlaisia.

-Mia-