VIEL%C3%84%20T%C3%84N%C3%84%C3%84N%20OLE

Sain joululahjaksi kirjan! Yleensä kirjalahjan ostaminen minulle voi olla riskaabeli valinta, mutta tämä lahja osui ja upposi. 
Lahjapapereista siis paljastui ranskalaisen Emmanuelle Pirotten esikoiskirja Vielä tänään olemme elossa.

Jo kansikuva sai minut rakastumaan tähän kirjaan ja ensimmäiset sivut luettuni, en voinut laskea sitä kädestä. Tämä kirja on niitä joita lukee ahmien ja samalla peläten sen loppuvan liian pian.

Pirotte kertoo kirjassaan saksalaisen sotilaan ja juutalaisen pikkutytön herkästä ja omalaatuisesta matkasta läpi sodan viimeisten päivien. Kirja ei kaunistele kummankaan sodan osapuolen tekemisiä. Mutta ei myöskään heitä silmien eteen kaikkia sodan tunnettuja kauhuja.

Mathias on saksalainen sotilas, jonka tehtävä on soluttautua liittoutuneiden riveihin. Hän on täydellinen tappokone virheettömässä aksentissaan amerikkalainen univormu yllään.
Renee on noin kahdeksanvuotias tumma juutalaistyttö. Hän on sodan aikana siirtynyt perheen luota toisen luo, eikä muista elämästään juuri muuta kuin vaihtuvat kodit ja taakse jääneet, kadonneet ystävät. Renee on pakenemassa viimeisiä saksalaisia partioita paikallisen papin saattelemana. Pappi sysää Reneen Mathiaksen ja tämän partioparin mukaan luullen näitä liittoutuneiden sotilaiksi. Metsän reunaan päästyään toinen miehistä on aikeissa ampua Reneen, mutta tapahtuu jotain odottamatonta.

" Renee mietti, miltä mahtoi näyttää tämä sotilas, joka aikoi tappaa hänet, se taempana kävellyt toinen mies, jonka silmät hän oli nähnyt vilaukselta autossa, se jolla oli syvä ääni. Hän kääntyi hitaasti paikallaan, kunnes hänen silmänsä kohtasivat sotilaan katseen. Se oli kylmä ja kirkas. Sitten merkillinen hehku täytti sotilaan silmät, pupillit laajentuivat. Hän ampui."

Tämä kirja palkittiin vuoden 2016 Ranskan parhaana historiallisena romaanina. Kirjan kansipaperin mukaan tekeillä on myös elokuva. 

Helmet lukuhaasteessa kohtaan 10 - Ystävän tai perheenjäsenen sinulle valitsema kirja