Hausfrau.jpgislantilainen%20voittaa%20aina%20kansi.j

Liisa Helve-Sibaja, Hausfrau kotona Sveitsissä

"Se tulee aaltoillen. Ristiriita. Riittämättömyyden tunne. Huonous. Välillä vähän keinutellen toisinaan korkeana vaahtopäänä joka imaisee koko veneen."
Tämän kirjailijan oman kommentin allekirjoitan itse kirjan lukijanakin. Aistin sen epävarmuuden ja riittämättömyyden tunteen. Kirjan läpi on tunne suomalaisen naisen riittämättömyydestä sveitsiläisen tehoäidin rinnalla. Minusta tuntuu että se sieppaa minutkin mukaan jos en välillä laske kirjaa käsistä ja lue sitä pieninä pätkinä.

Liisa Helve-Sibajan kotina on vuodesta 1999 lähtien ollut Zürichin kupeessa sijaitseva Zollikon. Hänen huumorintajuinen suhtautumisensa sveitsiläisten pikkutarkkuuteen saa välillä nauramaan ääneen ja lukemaan toistuvasti pätkiä kirjasta perheenjäsenille.

Siisteys on Sveitsissä ykkössijalla. Siinä missä suomalainen ihailee syksyn eri värejä, nyppii sveitsiläinen lehtien murusetkin ulko-ovensa edestä ja jos et itse tee samoin, siitä kyllä sivulauseessa huomautetaan. Sveitsiläinen pesee  pyykkikoneensakin jokaisen käytön jälkeen.

Sveitsissä myös tervehditään kaikkia kaikkialla. Tosin ne joihin ei millään saa katsekontaktia saa jäädä tervehtimättä. (Onkohan ne suomalaisia?)

Minulla on ollut aina tunne, että Sveitsi on tasa-arvoinen edelläkävijämaa. Kuitenkin siellä eletään vielä vahvasti vanhojen roolien ja tapojen mukaisesti.

Suosittelen lukemaan kirjan, mutta ehkä pieninä suupaloina. Sillä minulle tämä aika-ajoin aiheuttaa saman riittämättömyyden tunteen, kuin Hausfraulle Sveitsissä.

Ihana yllätys kirjan sisältä löytyy paikallisten reseptien muodossa. Vielä en ole niitä ehtinyt kokeilemaan, mutta tallessa ovat.

Lähes vastakkaisen suhtautumistavan maailmaan ja asioihin, tarjoaa Satu Rämö kirjassaan Islantilainen voittaa aina.

Islanti on naiselle maailman paras paikka asua. Tästä on olemassa jopa tilastollisia faktoja.
Naisilla on ollut aina vahva asema Islannissa. Naisten yhteiskunnallinen asema nousi Islannissa puheenaiheeksi jo 1800 -luvun lopulla ja Islantilaiset naiset saivatkin äänioikeuden jo 1915.

Islanti on muutenkin maailman paras paikka. Siellä on maailman paras vesi, hienoimmat maisemat ja parasta TURSKAA. Ja Islantilaiset myös tietävät itse olevansa maailman parhaita.

Kirjailijan miehen mielestä yksi suomalaisten ja islantilaisten luonteen suurimmista eroista on seuraavan esimerkin mukainen.
"Kun suomalainen tekee jotain, se miettii ensimmäisenä, kiinnostuuko tästä kukaan. Mutta kun islantilainen tekee jotain, se miettii ensimmäisenä, miten pääsee kertomaan ideastaan koko maailmalle.... Ja maailmahan haluaa kuunnella.

Tunnistan itseni niin hyvin noista kuvauksista suomalaisista. Kun joku kehuu uutta vaatettani, vastaan: " Ai tämä. No löyty tuolta Halpa-Hallin alekorista kympillä." Tai joku huomauttaa että sinulla on jotain hajuvettä, tokaiset että hiki täällä haisee. Se nolostumisen tunne on kamala, kun huomaat että toinen onkin tosissaan kiinnostunut minkä niminen tuoksu on ja haluaa ostaa sitä itsekin.
Islantilainen ottaa kohteliaisuuden vastaan ja innostuu itse kehumaan vähän vielä lisää. Jälleen kohtaan sen suomalaisen huonon itsetunnon.

Satu Rämö on koulutukseltaan ekonomi. Hänen kerrontansa Islannin 2010 kohtaamasta pankkikriisistä on asiantuntevaa ja arkikielellä kerrottua asiaa. Itsekin ymmärtää syyt ja seuraukset vaikkei talousasioihin vihkiytynyt olekaan.

Rämön kerronta on muutenkin helppolukuista ja hauskaa. Tulee tunne, että joskus tuo "hurmaavien harhojen" maa pitää itse kokea. Tulee halu nähdä satumaiset maisemat ja kuumat lähteet.
Tämä kirja pitää sisällään pienen palan Islannin historiaa, pienen palan sen taloutta, yrittäjyyttä, sisukasta luonnetta, mytologiaa ja ison palan uskoa tulevaisuuteen.

-Mia