showimage2-normal.jpg

Katja Kaukosen Kohina- nimisellä kirjalla on kyllä yhdet kauneimmista kansista pitkiin aikoihin! Katsokaa nyt tuota kuvaa. Voi ihan kuulla meren kohinan syysaamuna. Kirja kertoo miehestä, joka asettuu syksyllä asumaan pieneen mökkiin pieneen saareen.

"Halusin vain levätä. Muistojen aika tulisi myöhemmin. Ehkä sitten kun myrskyäisi rajusti, fyysisen loukkaantumisen vaara olisi todellinen ja minun olisi paras pysytellä sisätiloissa."

Vähitellen päivä kerrallaan, aamukävely kerrallaan miehen sielunmaisema avautuu. Vai avautuuko sittenkään? Mitä tapahtuu ihmiselle jolla ei ole ketään. Ja voiko välittämisen tai välittämisen puutteen tuntea monella tavalla?

Herkkävireinen tarina. Kaunista kieltä. Luin tämän paluumatkalla junassa yhdeltä istumalta. Ei huono ollenkaan.

 Seuraavaksi tarvitsen jotain, jonka jälkeen minulle ei tule olo että oliko sittenkään näin.

-Kirsi