"Ruoka on valmis. Ennen se oli maailman kaunein lause, nyt se saa vavahtamaan ja ilmaan kitkerän epäluottamuksen ilmapiirin. Jokainen järkevä ihminen, joka käy sotaa elintarviketeollisuutta ja hiilihydraatteja vastaan tajuaa, että isoäidin keittokirja huokuu pahuutta."

Näin alkaa Mikko Maasolan radiopakinoista koottu kirja "Tummaa paahtoa". Sama tyyli ja suorasanaisuus jatkuu muissakin pakinoissa. Monessa kohtaa nyökyttelen päätäni naureskellen. Ajatukset kulkevat aika-ajoin niin samaa rataa omieni kanssa.

Asiakkaat kirjaston lainaustiskille toteavat monesti, että nyt on aikaa lukea kun on loma. Minulla ei ole lomalla aikaa. Kun kesäloma alkaa säntään suuna päänä paikasta toiseen ja "nautin" kesälomasta niin paljon kuin vain ehdin. On niin monta ihanaa kesäjuttua, jotka pitää kokea.
 Novellit ja pakinat ovat sitä lukemista joka sopii minun lomaani. Voin lukea pätkän kirjaa ja jättää sen taas sivuun, kun alan urakalla nauttimaan kesästä.

Huumorintaju on mielestäni yksi tärkeimmistä piirteistä ihmisessä. On nautittavaa lukea tekstiä ja huomata arkisten asioiden koomisuus. Sellaisten, jotka esitetään yleensä tiukkaan asialinjaan pakattuna "pönötyksenä". Maasolalla on asiaa maahanmuutosta, tasa-arvoisesta avioliittolaista, hyperenergisten lasten juomista energiajuomista, vessan pöntön harjauksesta, jonottamisesta, janottamisesta ja kirjaston lukukoirista.

Jyväskylässä on kuulemma suosittu ulkoilureitti, jossa on valtava teksti: EMMEHÄN SAUVO RINNAKKAIN. Kehotukselle on varmaan joku syy, mutta eihän tuohon voi reagoida muuta kuin vääntämällä suun virneeseen. Tottelevaisena kansakuntana emme kuitenkaan sauvo rinnakkain. Tuon kyltin määräämänä siirtyy sauvakävelevä pariskunta kulkemaan peräkanaa, eikä vaihda sanaakaan toistensa kanssa, eihän olan yli huutelukaan ole sopivaa.

Tämän kirjan luettuani olen istunut muutamana iltana mukavasti kuistilla ja kuunnellut muitakin Mikon arkipäivän pohdintoja.

- Mia