Everstinna.jpg

Kirja on aina kirja. Siis liputan perinteisen paperiversion puolesta. Mutta en voi mitenkään olla ylistämättä kuuntelemaani Rosa Liksomin Everstinnaa Anna Saksmanin lukemana.

Aloittelin perusteellista kevätsiivousta. Se siivouskärpänen tahtoo iskeä hetkeä ennen ensimmäisiä hyttysiä. Kaivoin nappikuulokkeet laatikon pohjalta ja selasin kirikirjaston e-äänikirjoja. Eihän kokoelma laaja ole, mutta on se laadukas.  Sieltä sain napattua kuunneltavaksi Rosa Liksomin Everstinnan.

Heti alkuun ihastuin lukijaan, joka rauhallisella äänellä kertoi kuin omaa tarinaansa Everstinnasta. Everstinnan tarina itsessään on lumoava. Eletään maassa joka on valmistautumassa jälleen sotaan. Suomi on tehnyt vahvan liiton natsi-Saksan kanssa. Hätkähdyttää se millä antaumuksella luotettiin Saksan kaikkivoipaisuuteen. Hyväksyttiin ajatusmalli, jossa toiset on hävitettäväksi joutavaa roskaa. Loppujen lopuksi kuitenkin käy niin kuin käy.

Sama ajatusmalli toistuu kuvatussa parisuhteessa. Vaimo on miehen omaisuutta,  jota muut eivät saa edes katsoa. Vaimon tehtävä on olla miehen tukena ja ihailla ja miellyttää miestä. Naisen ei pidä ajatella vaan tehdä niin kuin mies sanoo. Rintarinnan sotaan valmistautumisen kanssa eletään siis räiskyvää parisuhdetta kahden vahvan persoonan välillä. Everstin ja kertojan.

Kävin pari vuotta sitten kuuntelemassa Topi Mikkolan monologin Annikki Kariniemestä. Ajoittain kirjaa kuunnellessani näen silmissäni Topin luoman hahmon. En tiedä johtuuko tuttuuden tunne murteesta vai onko kirjassa vain niin paljon aitoa Annikkia, että välillä unohdan tämän olevan viime vuonna ilmestynyt kirja.

Uskomaton tarina ja huippulukija. Siinäpä kevätsiivous sujui rattoisasti ja puhdasta tuli.

Helmet lukuhaasteessa kohtaan 33. Selviytymistarina

-Mia-