"Tärkeitten kirjailijoitten" (Haanpään, Huovisen, Timo K. Mukan, Eeva Kilven)  kirjat ovat omassa kirjahyllyssä silmän kokeudella eli helposti löydettävissä. Tähän joukkoon on nyt Juoksuhaudantien, Ihmisen osan ja Jumalan sanan avulla raivannut itselleen tilaa Kari Hotakainen. Olen nauttinut suunnattomasti niin Juoksuhaudantiestä kuin Ihmisen osastakin ja uutta nautintoa oli tarjolla - ja tulee olemaan tulevina vuosina - Jumalan sanan muodossa.

Takakansi nimeää kirjan yhden päivän romaaniksi. Investointipankkiiri Jukka Hopeniemen on päästävä Saariselältä Helsinkiin aamutelevision suoraan lähetykseen, mutta Islannin tulivuoren purkauksen vuoksi lentoliikenne on seisauksissa. Tavallisen rahvaan kanssa samaan junaan Hopeaniemi ei astu, joten hänen on houkuteltava kuskikseen edesmenneen isänsä Uljas Hopeaniemen eläkkeellä oleva autonkuljettaja Armas, jolla on kuljettajaksi suostumiseen omat syynsä. 

Nautin suunnattomasti Hotakaisen oivalluksista, kielen notkeasta käytöstä hänen kuvatessaan kahden sukupolven rahantekijöitten elämää. Makustelkaapa vaikka seuraavia:

"Markkinavoimat avaavat television kuin itänaapurista tuodun hapankaalipurkin, jonka tuoreudesta ei ole mitään tietoa." 

"Televisiossa ei teknisenä laitteena ole mitään vikaa. Jumala sen loi, mutta Saatana tuunasi."

"Ei isiemme työtä, ei äitiemme huolta, ei menneen mutaa eikä tulevan kajoa. Syyllisiä etsitään uutterasti, syyttömiä sen sijaan on ruuhkaksi asti, heidän joukostaan ovat valikoituneet sivustakatsojat . He tuuraavat Jumalaa ja merkitsevät muistiin virheitä, joita eivät itse uskaltaneet tehdä." Huikeata kieltä, uskomattomia oivalluksia - LUKEKAA!

- eila