maanantai, 3. huhtikuu 2017

Metsän äiti

mets%C3%A4n%20%C3%A4iti.jpg

Hämyinen syvän vihreä metsä. Metsässä on joku eikä kuitenkaan ole. Se hengittää, huokailee ja valittaa. Polut ovat ensin selviä, sitten ne muuttavat muotoaan ja katoavat. Ja kuin tyhjästä eteen nousee vanha talo. Sen piti olla palanut jo vuosikymmen sitten.

"Takanani rasahti. Tie oli pelkkä vaalea laikku edessäni. Puut kohosivat yläpuolelle mustina varjoina. Jostakin nousi sumua. Takaani kuului löntystäviä, raskaita askeleita. Kuin joku, joka ei ihan osannut juosta, olisi yrittänyt pitää vauhtia yllä. Joku, jota oli vahingoitettu, tai joka ei koskaan ollut edes osannut kelvollisesti juosta.  Ei ihminen, vaan olento."

Anne Leinosen kirja "Metsän äiti" on selkäpiissä kutittava trilleriltä. Vihainperän naisilla on ollut sukupolvelta toiselle siirtyvä kyky. He näkevät, kuulevat ja tuntevat maailman tämän näkyvän maailman tuolla puolen. Heillä on kyky kommunikoida metsän kanssa.

Riina on palannut kotiin Vihainperälle. Hän on saanut tehtäväkseen koota tietoa kotiseutuyhdistykselle kylän vanhoista kivikellareista. Kylän asukkaat suhtautuvat vihamielisesti ja kyräilevästi kotipitäjään palaavaan nuoreen naiseen.

Riina asettuu asumaan äitinsä vanhaan mökkiin, jonka seinät huokuvat muistoja. Hyllyt ovat täynnä maagisia esineitä ja silloin tällöin tuvan penkille istuu äiti, joka on kuollut kauan sitten. Koko kirjan ajan kaikki luonnoton tuntuu kummallisen luonnolliselta. Pieninä palasina Riina alkaa muistaa asioita lapsuudestaan. Suolle on surmattu nuori tyttö. Tytön surmaajasta ei ole vielä vuosikymmenien jälkeenkään varmuutta. Riina alkaa nähdä tapahtumia kuin toisintona vanhasta. Näyissä on asioita joita hän ei ole vain kuullut vaan myös kokenut ollessaan tapahtumapaikalla.
Tässä kylässä paha saa aina palkkansa, mutta joskus metsä vaatii uhrin myös hyvältä.

Metsän äiti on luonnollinen kertomus täysin luonnottomista tapahtumista. Hetkeksikään tarina ei kadota uskottavuuttaan. Millään pelottavalla ja luonnottomalla ei mässäillä. Kaikki vain tapahtuu, kuin se olisi määrätty ja aikojen alusta.

Tämän kirjan lisäsin omassa Helmet-lukuhaasteessa kohtaan 5. Kirjassa liikutaan luonnossa
-Mia-

perjantai, 31. maaliskuu 2017

Kirjavinkkejä TET-harjoittelija Annilta

kuva1.jpg

Rainbow Rowell: Eleanor & Park

Eleanor & Park on nuortenkirja, joka kertoo kahden nuoren rakkaustarinan. Park on matalaa profiilia pitävä, sarjakuvia lukeva poika, jonka viereen koulubussissa eräänä päivänä sattuu istumaan Eleanor. Tyttö on erilainen kuin muut, ja joutuu sen takia heti kiusaajien silmätikuksi. Parkin ja Eleanorin välille alkaa kuitenkin muodostua ystävyys, joka alkaa pian kehittyä myös ensirakkaudeksi. Vaikka olosuhteet eivät ole tälle rakkaustarinalle parhaat, pystyvät nuoret hetkeksi unohtamaan murheet ja nauttimaan ihastumisen huumasta.
Eleanor & Park on rakkaustarina, joka ei kuitenkaan ole imelä. Teos käsittelee myös vakavia aiheita, kuten perheväkivaltaa. Tarina on aidontuntuinen ja koskettava, ja juuri siksi minä pidin kirjasta.




Kuva2.jpg


Stephen Chbosky: Elämäni seinäruusuna

Elämäni seinäruusuna koostuu päähenkilö Charlien kirjoittamista kirjeistä. Kirjeissä Charlie kertoo elämästään lukion ensimmäisellä luokalla. Charlie on ujo ja hiljainen, ja hän on aina ollut se sivustakatsoja. Uusien ystävien Samin ja Patrickin myötä Charliekin alkaa uskaltautua kokeilemaan tavallisen nuoren elämää, johon kuuluu ihastukset ja bileet. Aina ei voi jäädä seinäruusuksi.

Elämäni seinäruusuna onnistuu hienolla tavalla kuvaamaan kasvamista ja sen aiheuttamia haasteita ja epävarmuutta. Myös vaikea aihe, mielenterveysongelmat, sulautuu tarinaan. Kirja onnistui todella koskettamaan minua tarinallaan.


Kuva3.jpg

Sara Shepard: Valehtelevat viettelijät- sarja

Valehtelevat viettelijät kertoo neljästä ystävyksestä Ariasta, Emilystä, Hannasta ja Spenceristä. Heidän ystäväjoukkonsa on kuitenkin hajonnut, kun sen johtaja Alison katosi. Pian tyttöjä kuitenkin yhdistää taas jokin, kun he alkavat saada piinaavia viestejä A-nimiseltä henkilöltä. A uhkaa paljastaa salaisuuksia tytöistä, joita he eivät haluaisi kenenkään saavan tietää. Kirjasarjan aikana ystävykset yrittävät selvittää A:n henkilöllisyyttä, mutta erehtyvät siinä useammin kuin kerran. Vaikka kirja keskittyy jännitykseen, seuraa se myös tyttöjen normaalia elämää, esimerkiksi ihmissuhteita.

Kirjasarjasta on ilmestynyt 16 osaa, joista 12 on suomennettu. Kirjasarjan pohjalta on myös tehty tv-sarja, joka poikkeaa kuitenkin juoneltaan hyvin paljon kirjoista. Itse pidän enemmän kirjasarjasta. Kirjat ovat täynnä jännitystä ja erilaisia käänteitä, joten näinkään pitkässä kirjasarjassa mielenkiinto ei silti ehdi hiipua.


Kuva4.jpg

 Ally Condie: Tarkoitettu  

Tarkoitettu on dystopiaromaani, jossa kuvataan elämää erilaisessa maailmassa kuin tässä meidän tuntemassamme. Kirjassa Yhteiskunta hallinnoi kaikkea. Se päättää, mitä ihmiset syövät, mitä tekevät vapaa-ajallaan ja jopa sen, kuka heidän kumppaninsa on. Cassia on kirjan päähenkilö. Hän on tullut juuri siihen ikään, että saa tietää kumppaninsa. Kun Cassia myöhemmin tutkii tämän tietoja, välähtävät esiin toisen pojan kasvot. Virheen myötä Cassia alkaa miettiä, kuka onkaan hänelle se oikea ja onko Yhteiskunta sittenkään niin täydellinen.

Tarkoitettu aloittaa trilogian, jossa seurataan Cassian elämää ja taistelua Yhteiskuntaa vastaan. Nykyään nuortenkirjallisuudessa on paljon dystopiaromaaneja, mutta tämä on ensimmäinen lukemani ja mielestäni paras. Siinä yhdistyy hyvin romantiikka ja scifi, ja se on siten tasapainoinen kokonaisuus.


sunnuntai, 19. maaliskuu 2017

Professori ja taloudenhoitaja

Professori%20ja%20taloudenhoitajata.jpg

 

 

 

 

 

 

 

Olen lukenut jonkin verran japanilaista kirjallsuutta niistä kuitenkaan erityisesti innostumatta. Nyt kuitenkin luin Yogo Ogawan kirjan Professori ja taloudenhoitaja, ja pidin todella paljon! Nappasin kirjan jo aika kauan aikaa sitten kirjaston palautuskärrystä mukavan näköisen kannen vuoksi ja pitkään se seilasi kotona lukemattomien kirjojen kasassa ylös ja alas. Monesti pyörittelin, että josko se pitäisi sittenkin palauttaa lukematta. Sitten kuitenkin päätin aloittaa, ja se todellakin kannatti!

Kirjassa säntillinen ja työhönsä tunnollisesti suhtautuva kotiapulainen aloittaa uudessa työpaikassa. Hän oli pärjännyt pitkän uransa aikana hyvin hankalienkin asiakkaiden kanssa, joten kotipalveluiden välitysosuuskunta osoittaa hänelle uudeksi asiakkaaksi professorin. Professori oli vaativa tapaus, sen tiesi jos siitä, että hänen asiakaskorttinsa kertoi kotiapulaisten vaihtuneen tiheään. Kyse ei ollutkaan mistä tahansa vanhuksesta, vaan entisestä matematiikan professorista, joka onnettomuuden seurauksena oli menettänyt muistinsa niin, että muisti ulottui vain 80 minuutin päähän, sekä muistojen karttuminen oli hänen osaltaan päättynyt vuoteen 1975, onnettomuutta edeltävään aikaan. Kotiapulainen aloittaa siis jokaisen aamun esittelemällä itsensä, sillä professori oli unohtanut edellisen päivän, ja samoin päivän aikana monta kertaa uudelleen. Professorin puku on täynnä hakaneuloin kiinnitettyjä lappuja, jossa on tärkeitä asioita, joita hän lukee aina uudelleen ja uudelleen 80 minuutin välein.

Vaikka he kohtaavat ja esittäytyvät joka aamu ensimmäistä kertaa, heidän välilleen kasvaa vahva ystävyys. Kodinhoitajalla on myös kymmenenvuotias poika, jota professori alkaa kutsua Juureksi tasaisen pään vuoksi (neliöjuuri). Professori tykästyy poikaan kovasti, ja opettaa muun muassa pojalle tien matematiikan maailmaan ja ongelmien ratkaisuun, kun Juuri taas näyttää professorille uudelleen ja uudelleen baseballin ihmellisen maailman.

Ainutlaatuinen, lämminhenkinen kirja. Rauhallinen, liikuttava ja ystävyyttä alleviivava tarina. En ihmettele lainkaan että kyseistä kirjaa myytiin japanissa kahdessa kuukaudessa miljoona kappaletta ja siitä on tehty myös elokuvakin.

Helmetin lukuhaasteessa sijoitan tämän kirjan kohtaan 37 Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta ( Tämä on kylläkin ensimmäinen jonka häneltä luen, mutta jospa tämä japani-kirjallisuus-aukko tästä pienenisi...)

torstai, 16. maaliskuu 2017

Hammaskeiju Eve Hietamies

hammaskeiju.jpg

Namaste!

Niin. Antti ja Paavo Pasanen. Tässä se jälleen on. Kirja jota on kaiholla odotettu ja johon on pakko tarttua heti kun heittää takin naulakkoon ja potkaisee vettyneet kengät naulakon alle. Tosin jälleen tämä loppuu liian pian. Kaipaus jää kytemään, kun kirjan sulkee. Sitä hieman helpottaa tieto, että syksyllä saamme nauttia Pasasista valkokankaalla. Oi onnea!

Rakastuin Pasasiin ensimmäisessä kirjassa ”Yösyöttö” Ajattelin toista kirjaa "Tarhapäivä" lukiessa, että voiko todella olla niin että tämä on vielä parempi kuin se eka ja nyt kun kolmas kirja ”Hammaskeiju” on luettu totean haikeana, että ihan parasta Pasasta… tai siis Eve Hietamiestähän tämä on.

Paavo Pasanen on siis tässä kirjassa selvinnyt hengissä ja suuremmin vahingoittumattomana kouluikään. Siitäkin huolimatta, että isänsä Antti ei ollut ollenkaan perillä miten päin vauvaa tai tarhaikäistä hoidetaan.

Niin ikään on Antti Pasanen edelleen hengissä, vaikka hänet heitettiin keskelle katastrofia, synnytyssairaalan pihalle, kun tuore äiti hyppäsi taksin kyytiin ja huristeli eroon vastasyntyneestä ja sen isästä.

Tämä tarina tuntuu niin aidolta. Unohdan tosiaankin välillä, että kirjoittaja ei ole itse Antti vaan Eve Hietamies. Niin uskottavaksi hän tarinan sepittää. Ja täytyyhän noilla Pihla Puolukalla, Julia Kauppakassilla  ja Nelli Tupperwarella olla jossain esikuvansa. Uskomattomien persoonien kolmikko.

Paavo on nyt ekaluokkalainen. Päässä keikkuu keltanokka -lippalakki ja selässä pikkumiehen kokoinen reppu. Antti palaa kesälomalta töihin ja tietäähän sen, ettei tämän perheen arki suju ihan oppikirjan mukaan. Milloin palokunta pelastaa parkouraavan Paavon puun latvasta ja milloin irrottaa tämän kiinni juuttunutta päätä rattikelkasta.

Jos ette vielä ole lukeneet Pasasten miesten kommelluksista niin aloittakaa viimeistään nyt. Nämä kirjat tuovat elämäänne iloa ja lämmintä mieltä. Ne saavat oman arjen tuntumaan ihan kohtuulliselta kaikkine harrastus- ja kerhotoimintoineen. Ehkä tästä ilosta jaksat vielä pyöräyttää yhden tiikerikakun jääkiekkojunnujen myyjäisiin.

Hmm! Helmet lukuhaasteessa sijoitan tämän kirjan kohtaan 38. Kirja jossa mennään naimisiin. Mutta.....

-Mia

 

torstai, 9. maaliskuu 2017

Maman finlandaise : Poskisuukkoja ja perhe-elämää Etelä-Ranskassa

mamanfinlandaise_5.jpg

Taas palautan pinon kirjoja lukemattomana kirjastoon. Uskon että se jokin joka sai minut tarttumaan tiettyyn kirjaan lumoaa ehkä jonkun tosen lukijan. Laitan hyvän kiertämään, palautan kirjat ajallaan ja toivon, että joskus tulee aika että ehdin lukea tämänkin pinon. Tuskin tulee.

Kiinnostus elämästä vieraassa kulttuurissa sai minut tarttumaan Helena Liikanen-Rengerin kirjaan "Maman finlandaise" Tosin ihannekuvani asumisesta Ranskan maaseudulla menettää pian hopeareunuksensa aloitettuani kirjan.

Tämä kirja saa minut ymmärtämään, kuinka vaikeaa toiseen kulttuuriin sopeutuminen on. Oma tausta, ympäristö ja kieli ovat ihmisen identiteetin pohja. Minä olen kasvanut tietyn normin mukaan. Opitusta normista poikkeaminen on vaikeaa ja pelottavaa.

Ja onhan se vaikea hyväksyä läärkärin neuvoa syöttää 5 kk ikäiselle vauvalle sokerilla maustettua jogurttia. Tai sitä, että miehelle määrätään kassikaupalla lääkkeitä pieneen flunssaan. Miksi hunajavesi ja mustaviinimarjamehu ei riitä?

Kasvaminen ulos Suomalaisuudesta on vaikeaa kun asunnon katto vuotaa kuin seula ja seinät ovat läpeensä homeessa. Mieltä ei lämmitä vuokraemännän toteamus, että maalataan seinät taas kun sateet lakkaavat.

Kirjan loppuosan kuvaukset Pariisiin kohdistuneesta terrori-iskusta tuovat mukaan paikallisten ihmisten pelon ja kirjoittajan omat ajatukset synnyinmaan turvallisuudesta. 
Pelottavat maailmankuvat eivät kuitenkaan paina maahan ajatusta, että jos uudelleensyntyminen  olisi mahdollista valitsisin paikaksi Pariisin tai ehkä sittenkin Antibesin.

Kertomukset Antibesin kaupungista saavat minut huokailemaan. Miltä tuntuisi astella sen ihanilla kapeilla kujilla ja istahtaa hetkeksi pikku kahvilaan? Ja eikö vain olisi ihastuttavaa jos omalla pihalla kasvaisi sitruunoita, oliiveja ja kiivipensas. Varsinkin jos sen pensaan kainaloon mies olisi rakentanut minulle oman saunan.

Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 45. Suomalaisesta naisesta kertova kirja.