torstai, 25. toukokuu 2017

Olin niin varma meistä

 

olinniinvarmameista.jpg

Mistä tietää, odottaako turhaan? Laskeeko turhaan aikaa varttitunteina paperilla, että on varma ajan kulumisesta. Että tietää ajan kuluvan, vaikka kaikki tuntuu pysähtyneen.

Martina Haagin kirjassa kerrotaan miltä avioero tuntuu, kun se tulee eteen täytenä yllätyksenä. Kun tulee jätetyksi vaikka on aina kuvitellut, että mikään ei voi murtaa juuri meitä.

Kirja " Olin niin varma meistä" kertoo erään avioeron tarinan.
Ensin tulee epäilys, mutta ajattelee että kuvittelee turhia. Tämä on vain joku vaihe, tämä täytyy vain käydä läpi. Myöhemmin ajattelemme, että oli hyvä käydä vaikea vaihe läpi, koska nyt olemme tässä vahvempina kuin ennen.
Kun epäilys muuttuu tosiasiaksi tulee järkytys ja kauhu. Selviytyminen tuntuu mahdottomalta. Huomaa elävänsä vain varttitunnin kerrallaan eteenpäin.
Seuraavaksi alkaa toivoa. Kun muutun erilaiseksi, hän varmasti palaa. Kun korjaan kaikki huonot tapani, kun muutan itseni toiseksi ihmiseksi toinen huomaa, että onkin tehnyt väärän päätöksen. Mutta loppujenlopuksi on vain hyväksyttävä tapahtunut ja edelleen on selvittävä se vartti kerrallaan.

Sitten tulee katkeruus, viha ja kostonhalu.

Martina Haag kuvaa eri asioiden valossa mitä ero merkitsee. Miten jätetty tuntee itsensä huonoksi, rumaksi ja inhottavaksi. Kaikesta arjen toiminnasta putoaa pois toinen puoli. Mistä tulee se syyllisyys, jota nimenomaan jätetyksi tullut kokee?

" Avioliiton riemu ei ole missään suhteessa siihen, miten pahalta tuntuu erota. Jos ajatellaan, että ihminen on KYMMENEN yksikköä iloinen mennessään naimisiin, eroamisesta koituva suru on suuruudeltaan VIISITUHATTA yksikköä. Ainakin jätetylle osapuolella. Tulen loppuelämäni joka toinen viikko kaipaamaan lapsiani. Anders on vienyt minulta puolet heidän lapsuudestaan, enkä voi asialle yhtään mitään."

Kirjan Petra on pestautunut Pohjois-Ruotsin tuntureille mökkivahdiksi. Siellä hän pääsee puimaan ajatuksiaan ja tunteitaan erosta. Samalla hän kasvaa itsenäisemmäksi ihmiseksi, yksilöksi eron jälkeen. Mystisessä Pohjois-Ruotsalaisessa tunturimökissä Petra kohtaa tuoreita aviopareja onnensa kukkuloilla, yksinäisiä vaeltajia, ryhmiä ja vanhoja pariskuntia. Välillä pitkät pätkät vain oman itsensä kanssa  auttavat Petraa selviämään ja tutustumaan itseensä uudelleen.

Kirjan yllättävä loppu oli täysi vastakohta sille mitä itse lopulta odotin.

Haluaisin sijoittaa tämänkin kirjan johonkin Helmet-lukuhaasteen kohtaan. Voisiko kirjan nimessä olla tunne? Haasteen kohta 30

-Mia-

 

maanantai, 1. toukokuu 2017

Helmet-lukuhaaste 2017

Lukuhaaste2017%20bloginappi%281%29.jpg

 

Jo kolmatta kertaa Helmet-kirjastot haastavat lukijat mukaan koko vuoden kestävään lukuhaasteeseen. Leikkimielisenä tavoitteena on lukea 50 kirjaa, joista jokainen valitaan eri tavalla. Lukuhaasteen on tarkoitus tarjota uusia näkökulmia, innostaa ja auttaa löytämään myös uutta luettavaa aivan uudella tavalla.

Tänä vuonna myös Haapajärven kirjaston henkilökunta päätti lähteä haasteeseen mukaan. Kirjoitamme aiheesta koko vuoden ajan myös tänne blogin puolelle, ja aiheeseen liittyvät tekstit löydät tunnisteen ”Helmet-lukuhaaste 2017” alta.  

Haluatko sinäkin osallistua? Kirjastosta löydät myös valmiiksi tulostetun listan. Haasteeseen voi osallistua kuka tahansa, ja sen on tarkoitus olla stressitön, leikkimielinen ja innostava kokemus. Tyyli on vapaa! Apua voit aina kysyä myös kirjaston henkilökunnalta.

Tuhat elämää blogin Helmet-lukuhaasteen kirjat:

1. Kirjan nimi on mielestäsi kaunis
2. Kirjablogissa kehuttu kirja
3. Suomalainen klassikkokirja
4. Kirja lisää hyvinvointiasi
5. Kirjassa liikutaan luonnossa - Leinonen Anne : Metsän äiti
6. Kirjassa on monta kertojaa  -  J. Ryan Stradal: Keskilännen keittiöt
7. Salanimellä tai taiteilijanimellä kirjoitettu kirja
8. Suomen historiasta kertova kirja
9. Toisen taideteoksen inspiroima kirja
10. Kirjan kansi on mielestäsi kaunis  Claire Mackintosh: Annoin sinun mennä
11. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja
12. Politiikasta tai poliitikosta kertova kirja
13. Kirja "kertoo sinusta"
14. Valitsit kirjan takakannen tekstin perusteella Holly Bourne: Oonko ihan normaali?
15. Kirjassa harrastetaan tai se liittyy harrastukseen
16. Ulkomaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut kirja
17. Kirjan kannessa on sinistä ja valkoista
18. Kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa -  Ali Benjamin: Mitä sain tietää meduusoista
19. Yhdenpäivänromaani
20. Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö
21. Sankaritarina
22. Kuvitettu kirja
23. Käännöskirja
24. Kirjassa selvitetään rikos
25. Kirja, jossa kukaan ei kuole - Jojo Moyes: Parillisia ja parittomia
26. Sukutarina
27. Kotipaikkakuntaasi liittyvä kirja - Tanja Kaarlela: Lasissa on tyttö
28. Kirja kirjailijalta, jolta olet aiemmin lukenut vain yhden kirjan
29. Kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluat oppia
30. Kirjan nimessä on tunne - Martina Haag: Olin niin varma meistä
31. Fantasiakirja
32. Kirja on inspiroinut muuta taidetta
33. Kirja kertoo Intiasta
34. Kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt -
Chris Cleave Sodassa ja rakkaudessa
35. Kirjan nimessä on erisnimi
36. Elämäkerta tai muistelmateos
37. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta Yoko Ogawa; Professori ja taloudenhoitaja
38. Kirjassa mennään naimisiin - Eve Hietamies; Hammaskeiju
39. Ikääntymisestä kertova kirja
40. Kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä
41. Kirjan kannessa on eläin
42. Esikoisteos - 
Burton Jessie; Nukkekaappi
43. Kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempään
44. Kirjassa käsitellään uskontoa tai uskonnollisuutta
45. Suomalaisesta naisesta kertova kirja
46. Oseanialaisen kirjailijan kirjoittama kirja -  Liane Moriarty; Nainen joka unohti
47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit - Jenni Pääskysaari, Mikko Kuustonen; Isän tyttö, tytön isä
48. Kirja aiheesta, josta tiedät hyvin vähän
49. Vuoden 2017 uutuuskirja - Mikko Kalajoki; Miesmuisti
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

maanantai, 1. toukokuu 2017

Lasissa on tyttö

lasissa%20on%20tytt%C3%B6.jpg

Lasissa on tyttö

Nivalalaisen Tanja Kaarlelan kirja "Lasissa on tyttö"  kuvaa nimettömäksi jäävän 8-luokkalaisen tytön elämää yhden syksyn ajan.  Isä on sairauseläkkeelle joutunut entinen "pöllikuski" ja äiti kauneuskonsultti, joka myy kalliita voiteita hienoille rouville. Kotona shampoona toimii mäntysuopa. Perheen kuopus on 10-vuotias pikkusisko, joka on viimehetkellä pelastunut hyväksikäyttäjän käsistä. Tämä tapaus on jättänyt pysyvän pelon pikkusiskoon ja osittain varmaan koko perheeseen.

Kirjan kansi hämää lukijan olettamaan, että kädessä on pokkarillinen vaaleanpunaista shampanjataivasta. Toisin käy. Tämä kirja on synkkä sukellus kohti pimeää. Kertomus alkaa siitä kun tyttö herää keittämään aamukahvia ja isä makaa jälleen sammuneena keittiön lattialla. Tämä kuva säilyy mielessäni kirjan loppusivuille saakka.

Kaarlelan teksti on karun vakuuttavaa. Kirja kuvaa aidosti murrosikäisen ajatusmaailmaa ja sitä toivottomuutta joka jyrää alleen kaiken positiivisen. Onnellisuus ei ole ansaittua, vaan se pitää tuhota vaikka tahallaan jos ei se muuten ymmärrä kadota. Lisäksi pienen kaupungin ahdas ilmapiiri ei anna mahdollisuuksia sille joka ei sujahda normaalin raameihin.

Omissa muistoissa kirjan kuvaama aika on kuin mustavalkoelokuvaa. Harmaata aluetta ei silloin tunnettu. Jos nuorella oli ongelmia, ne kuitattiin murrosikään kuuluvana kasvuna. Osa kavereista oli hyväksyttyjä ja toisia tuli karttaa perhetaustan vuoksi. "Terkan" ohje vaivaan kuin vaivaan on ruokaympyrä ja englannin tunnin ajaksi jokainen saa uuden henkilöllisyyden vieraskielisen nimen muodossa.

Lapsena uskoo sokeasti ongelmien ratkeavan, koska vanhemmilla on niihin aina ratkaisu. Mitä tapahtuu, kun tämä usko loppuu liian aikaisin ja huomaa että edes kansalaistaito ei auta?

" Minä luotin niihin ja kaikkeen siihen, mitä ne opettivat. En kyseenalaistanut mitään. Olin hirveän ylpeä siitä yhdestä kerrasta kun altaan pohjaan sukeltaessani avaimet tarttuivat vahingossa käteeni. Minä selviäisin maailmasta. Minulla oli kansalaistaito."

Helmet lukuhaasteen listaan tätä kirjaa on vähän hankala istuttaa. Ehkä tämä kirja voisi kertoa kotipaikkakunnastani, niin todentuntuisesti se tuo esiin pienen kaupungin piirteet 90-luvun alkupuolella.


 

-Mia-

maanantai, 3. huhtikuu 2017

Metsän äiti

mets%C3%A4n%20%C3%A4iti.jpg

Hämyinen syvän vihreä metsä. Metsässä on joku eikä kuitenkaan ole. Se hengittää, huokailee ja valittaa. Polut ovat ensin selviä, sitten ne muuttavat muotoaan ja katoavat. Ja kuin tyhjästä eteen nousee vanha talo. Sen piti olla palanut jo vuosikymmen sitten.

"Takanani rasahti. Tie oli pelkkä vaalea laikku edessäni. Puut kohosivat yläpuolelle mustina varjoina. Jostakin nousi sumua. Takaani kuului löntystäviä, raskaita askeleita. Kuin joku, joka ei ihan osannut juosta, olisi yrittänyt pitää vauhtia yllä. Joku, jota oli vahingoitettu, tai joka ei koskaan ollut edes osannut kelvollisesti juosta.  Ei ihminen, vaan olento."

Anne Leinosen kirja "Metsän äiti" on selkäpiissä kutittava trilleriltä. Vihainperän naisilla on ollut sukupolvelta toiselle siirtyvä kyky. He näkevät, kuulevat ja tuntevat maailman tämän näkyvän maailman tuolla puolen. Heillä on kyky kommunikoida metsän kanssa.

Riina on palannut kotiin Vihainperälle. Hän on saanut tehtäväkseen koota tietoa kotiseutuyhdistykselle kylän vanhoista kivikellareista. Kylän asukkaat suhtautuvat vihamielisesti ja kyräilevästi kotipitäjään palaavaan nuoreen naiseen.

Riina asettuu asumaan äitinsä vanhaan mökkiin, jonka seinät huokuvat muistoja. Hyllyt ovat täynnä maagisia esineitä ja silloin tällöin tuvan penkille istuu äiti, joka on kuollut kauan sitten. Koko kirjan ajan kaikki luonnoton tuntuu kummallisen luonnolliselta. Pieninä palasina Riina alkaa muistaa asioita lapsuudestaan. Suolle on surmattu nuori tyttö. Tytön surmaajasta ei ole vielä vuosikymmenien jälkeenkään varmuutta. Riina alkaa nähdä tapahtumia kuin toisintona vanhasta. Näyissä on asioita joita hän ei ole vain kuullut vaan myös kokenut ollessaan tapahtumapaikalla.
Tässä kylässä paha saa aina palkkansa, mutta joskus metsä vaatii uhrin myös hyvältä.

Metsän äiti on luonnollinen kertomus täysin luonnottomista tapahtumista. Hetkeksikään tarina ei kadota uskottavuuttaan. Millään pelottavalla ja luonnottomalla ei mässäillä. Kaikki vain tapahtuu, kuin se olisi määrätty ja aikojen alusta.

Tämän kirjan lisäsin omassa Helmet-lukuhaasteessa kohtaan 5. Kirjassa liikutaan luonnossa
-Mia-

perjantai, 31. maaliskuu 2017

Kirjavinkkejä TET-harjoittelija Annilta

kuva1.jpg

Rainbow Rowell: Eleanor & Park

Eleanor & Park on nuortenkirja, joka kertoo kahden nuoren rakkaustarinan. Park on matalaa profiilia pitävä, sarjakuvia lukeva poika, jonka viereen koulubussissa eräänä päivänä sattuu istumaan Eleanor. Tyttö on erilainen kuin muut, ja joutuu sen takia heti kiusaajien silmätikuksi. Parkin ja Eleanorin välille alkaa kuitenkin muodostua ystävyys, joka alkaa pian kehittyä myös ensirakkaudeksi. Vaikka olosuhteet eivät ole tälle rakkaustarinalle parhaat, pystyvät nuoret hetkeksi unohtamaan murheet ja nauttimaan ihastumisen huumasta.
Eleanor & Park on rakkaustarina, joka ei kuitenkaan ole imelä. Teos käsittelee myös vakavia aiheita, kuten perheväkivaltaa. Tarina on aidontuntuinen ja koskettava, ja juuri siksi minä pidin kirjasta.




Kuva2.jpg


Stephen Chbosky: Elämäni seinäruusuna

Elämäni seinäruusuna koostuu päähenkilö Charlien kirjoittamista kirjeistä. Kirjeissä Charlie kertoo elämästään lukion ensimmäisellä luokalla. Charlie on ujo ja hiljainen, ja hän on aina ollut se sivustakatsoja. Uusien ystävien Samin ja Patrickin myötä Charliekin alkaa uskaltautua kokeilemaan tavallisen nuoren elämää, johon kuuluu ihastukset ja bileet. Aina ei voi jäädä seinäruusuksi.

Elämäni seinäruusuna onnistuu hienolla tavalla kuvaamaan kasvamista ja sen aiheuttamia haasteita ja epävarmuutta. Myös vaikea aihe, mielenterveysongelmat, sulautuu tarinaan. Kirja onnistui todella koskettamaan minua tarinallaan.


Kuva3.jpg

Sara Shepard: Valehtelevat viettelijät- sarja

Valehtelevat viettelijät kertoo neljästä ystävyksestä Ariasta, Emilystä, Hannasta ja Spenceristä. Heidän ystäväjoukkonsa on kuitenkin hajonnut, kun sen johtaja Alison katosi. Pian tyttöjä kuitenkin yhdistää taas jokin, kun he alkavat saada piinaavia viestejä A-nimiseltä henkilöltä. A uhkaa paljastaa salaisuuksia tytöistä, joita he eivät haluaisi kenenkään saavan tietää. Kirjasarjan aikana ystävykset yrittävät selvittää A:n henkilöllisyyttä, mutta erehtyvät siinä useammin kuin kerran. Vaikka kirja keskittyy jännitykseen, seuraa se myös tyttöjen normaalia elämää, esimerkiksi ihmissuhteita.

Kirjasarjasta on ilmestynyt 16 osaa, joista 12 on suomennettu. Kirjasarjan pohjalta on myös tehty tv-sarja, joka poikkeaa kuitenkin juoneltaan hyvin paljon kirjoista. Itse pidän enemmän kirjasarjasta. Kirjat ovat täynnä jännitystä ja erilaisia käänteitä, joten näinkään pitkässä kirjasarjassa mielenkiinto ei silti ehdi hiipua.


Kuva4.jpg

 Ally Condie: Tarkoitettu  

Tarkoitettu on dystopiaromaani, jossa kuvataan elämää erilaisessa maailmassa kuin tässä meidän tuntemassamme. Kirjassa Yhteiskunta hallinnoi kaikkea. Se päättää, mitä ihmiset syövät, mitä tekevät vapaa-ajallaan ja jopa sen, kuka heidän kumppaninsa on. Cassia on kirjan päähenkilö. Hän on tullut juuri siihen ikään, että saa tietää kumppaninsa. Kun Cassia myöhemmin tutkii tämän tietoja, välähtävät esiin toisen pojan kasvot. Virheen myötä Cassia alkaa miettiä, kuka onkaan hänelle se oikea ja onko Yhteiskunta sittenkään niin täydellinen.

Tarkoitettu aloittaa trilogian, jossa seurataan Cassian elämää ja taistelua Yhteiskuntaa vastaan. Nykyään nuortenkirjallisuudessa on paljon dystopiaromaaneja, mutta tämä on ensimmäinen lukemani ja mielestäni paras. Siinä yhdistyy hyvin romantiikka ja scifi, ja se on siten tasapainoinen kokonaisuus.