perjantai, 8. lokakuu 2021

Kirjoja, jotka kannattaa lukea:

Aino oli Haapajärven kirjastossa taksvärkissä perjantaina 8.10. Hän kokosi huippuhienon listan lukemistaan nuortenkirjoista. Tässä muutama hyvä vinkki.

Viha%20jonka%20kylv%C3%A4t.jpg     Neropatti.jpg     The%20Ghost%20Netwoek.jpg     Lasilapset.jpg     Afrodite%20ja%20kuolema.jpg       

Angie Thomas: Viha jonka kylvät

Kirja kertoo 16-vuotiaasta tytöstä, jonka ystävän poliisi ampuu ilman mitään syytä. Tämän jälkeen tyttö alkaa taistella oikeuksien ja tasa-arvon puolesta. Tarina on koskettava ja vaikuttava. Se sopii kaikille nuorista alkaen.
 

Jeff Kinney: Neropatin päiväkirja 

Neropatin päiväkirja on kirjasarja, joka kertoo pojasta, jolle sattuu ja tapahtuu kaikkea. Kirja on helppolukuinen ja se on tehty sarjakuvatyylillä. Neropatin päiväkirja sopii kouluikäisille, ja se on kevyttä ja hauskaa luettavaa.

 

I.I.Davidson: The Ghost Network: Aktivoi

Kirjassa joukko nuoria hakkereita kutsutaan teknologiseen kouluun. Siellä he kohtaavat paljon vaaroja ja hankaluuksia. Oppilaissa on jotain erikoista, mutta he eivät itse tiedä mitä. The Ghost Network on jännittävä ja toiminnallinen nuortenkirja.
 

Kristina ohlsson: lasilapset

Lasilapset on trilogian ensimmäinen osa. Billie ja hänen äitinsä muuttavat vanhaan taloon, jossa kaikki ei ole niin kuin pitäisi. Siellä kummittelee, ja kaikkea outoa tapahtuu. Billie ystävineen alkaa tutkia talon menneisyyttä, ja asiat alkavat selvitä… Kirja sopii 10-vuotiaista eteenpäin lapsille ja nuorille.

 

Ritta JAcobsson: Afrodite ja kuolema

Afrodite ja kuolema on jännitysromaani, joka kertoo tytöstä, jonka paras kaveri katoaa. Kyseessä on murha, jota Afrodite alkaa selvittää ja joutuu itsekin vaaraan. Kirja on mukaansa tempaava, ja suosittelen sitä teini-ikäisille.

-Aino-

tiistai, 14. syyskuu 2021

Nuoren luonnontutkijan päiväkirja

lataus.jpg

Daranille luonto ja sen tutkiminen on tärkeintä maailmassa. Tarkkanäköinen luontiaktivisti seuraa, raportoi ja kertoo luonnossa näkemistään ihmeistä ja säännönmukaisuuksista tutkijantarkasti. Kirja onkin oikea ylistys luonnolle. 

Nuoren luonnontutkijan päiväkirja on kaunista ja ihastuttavaa luettavaa tai kuunneltavaa. On kuin itsekin olisi virkistynyt patikointiretkellä, nauttinut petolintujen etsimisestä tai tarkkaillut leppäkerttua ruohikossa, vaikka onkin kököttänyt tiiviisti sohvan nurkassa  kotosalla. 

Irlantilainen Daran on autistinen poika, joka elää luontoa rakastavassa perheessä. Vaikka ensimmäisessä koulussa on vaikeaa, kotona hän saa olla oma itsensä ja saa juuri tarvitsemaansa tukea. Erikoista perheessä onkin se, että kaikilla muilla on joku autismikirjon diagnoosi paitsi biologi-isällä. Äiti osaa auttaa Daraa ja hänen sisaruksiaan juuri oikealla tavalla, käymällä läpi uusia tilanteita etukäteen uudelleen ja uudelleen ja kertoo, että haluaa lapsilleen asioiden olevan helpompia kuin hänelle itselleen. Daran itse kertoo tunnetiloistaan ja vaikeuksista luontevasti. Kirja avaa ennakkoluulottomasti jokapäiväistä elämää autismikirjon kanssa, meille joilla ei ole kokemusta asiasta. 

Mutta tämä kaikki ei ole pääosassa kirjassa, sillä kirjan pääosassa on ehdottomasti luonto. Kaikessa moninaisuudessaan. Luonnossa Daran seuraa ja tarkkailee, tilanteet hän käy uudelleen läpi illalla kirjoittamalla päiväkirjaa. Olen varma että Darasta kuullaan vielä. Ja olen varma, että juuri tällaisten nuorten, älykkäiden ja intohimoisten nuorten ansiosta meillä kaikilla on toivoa tulevaisuudessa. 

Suosittelen tätä kirjaa kaikille luonnosta kiinnostuneille. Tämä ei ole pelkästään nuorten kirja, vaikka taitaa meilläkin tällä hetkellä ainakin sijaita nuorten puolella.  Ehdottomasti kaunis ja mieleenjäävä lukukokemus. 

-Kirsi 

sunnuntai, 12. syyskuu 2021

Donna Freitas: Rose Napolitanon yhdeksän elämää

Rose%20napolitano.jpg

Tässäpä oli kerrassaan mielenkiintoinen tarina. Jos olisin kirjan alussa hoksannut, olisin tehnyt muistiinpanoja näistä yhdeksästä elämästä. Suosittelen siis lukijota laittamaan vähän ylös pääkohtia. Mutta yllättävästi aina uuden elämävaihtoehdon alkaessa, pääsin kyllä jyvälle mikä versio Rosesta tällä kertaa on kyseessä. Luvut on jaksotettu Rosen eri vaihtoehtoisten elämien mukaan. Ne hyppivät sekavana toisiinsa limittyvinä vaihtoehtoina loppuun asti. Viimeinen kappale kokoaa yhteen kaikki yhdeksän elämää. Tai ei ihan kaikkia...

Rose Napolitano on nainen, joka ei koskaan halua tai halunnut tulla äidiksi. Tämä kirja käsittelee erilaisia vaihtoehtoja Rosen elämästä. Miten hänen elämänsä olisi sujunut, jos hän olisi jossain kohtaa päättänyt valita toisin. 

Rosen tarinan suurin kysymys koskee naisen roolia. Äiti-roolia. Sitä miten oletetaan, että jossain vaiheessa nainen automaattisesti tahtoo olla äiti. Oletetaan, että naisesta kasvaa äiti, kun hän alkaa odottaa tai viimeistään siinä vaiheessa kun lapsi syntyy. Entä jos on itse varma, että näin ei tule tapahtumaan.

Avioliitto on useimmlle ulkopuolisille merkki siitä, että nyt aletaan suunnitella perhettä. Rosen ja Luken alkuperäinen suunnitelma on elää vain kahdestaan, mutta jossain vaiheessa Luke alkaa kaivata lasta. Rose kokee olevansa vääränlainen. Hän on viallinen nainen joka pilaa niin miehensä kuin mahdollisten isovanhempien elämät.  Miehen vanhemmat painostavat lapsen hankintaan. Rosen omien vanhempien hiljainen toive on saada olla isovanhempia. Rose tietää sen, vaikka omat vanhemmat tukevat tytärtään tämän päätöksessä. 

Tämä tarina pistää miettimään omia valintoja. Mikä minä olisin, jos olisin valinnut toisin. Varmaan jokainen meistä pohtii joskus omassa elämässään sitä, mihin olisi päätynyt erilaisten valintojen myötä. Moni asia elämässä olisi jokatapauksessa mennyt tietyllä tavalla. Ehkä eri ympäristössä, ehkä eri ihmisten ympäröimänä, mutta oma persoona määrittää kuitenkin hyvin pitkälle sen miltä oma elämä näyttää. Yksi poikkeus jossain kohtaa ei välttämättä muuttaisi loppuelämää kovinkaan ratkaisevasti.

Kirjailija Donna Freitas on minulle ihan uusi tuttavuus. Hän on julkaissut useita tieto- sekä kaunokirjoja. Hänen itse mainostamansa kiihkeä feministisyys ei kuitenkaan paista läpi tässä kirjassa, vaikka naisen oikeutta omaan elämään ja sen suuntaan tässä selkeästi puolustetaankin.

Helmet lukuhaasteessa pistin tämän kohtaan 10. Kirjan nimessä on numero.

-Mia-

keskiviikko, 7. heinäkuu 2021

Lähdin veljen luo - Karin Smirnoff

A2C6C463-C370-4769-A8C2-B95D2AA53FCA.jpg 
Käsittämättömän hieno kirja osui jälleen käsiini. Ja niinikään työkavereiden vinkkaama. Karu ja säälimätön tarina yhdestä perhehelvetistä ja sen seurauksista. Siitä mennäänkö tästä eteenpäin ja selvitään vai jätetäänkö kivet kääntämättä ja kesken jääneet asiat ratkaisematta. 
Vähän tämä toi mieleen Berliinin poppelit -sarjan. Viimeisiltä sivuilta sain tietää, että tämä on trilogian ensimmäinen osa. Ihana tunne. Ei tarvi ajatella että se oli nyt siinä. En kuitenkaan ole varma pystynkö laittamaan itseäni kiinni tähän tarinaan uudestaan. Tämä vaati minusta jonkin osan.
Tämän laitoin haasteessa kohtaan 38. Kirja on käännetty hyvin.
Tämäkin on sivuilla monesti jo kehuttu, mutta ei kai yksi kehu lisää tunnu enää missään. 
-Mia-

 

tiistai, 29. kesäkuu 2021

Pienen hauen pyydystys : Juhani Karila

D23E8CDD-B677-48F5-B014-E3405656967D.jpg


Voi mikä KIRJA! Alku oli kuin Nyt nappaa-lehden mainos ja hieman jo ehdin ihmetellä työkaverin hehkutusta kirjasta. Mutta auta armias, kun astuin syvemmälle tähän suohon, hyttysten ininään ja kaiken karvaisten mönkivien otusten ihmeelliseen maailmaan. Minäkin upposin. Tämä ihanan hullu, päätön ja silti lähes uskottava tarina sai mielikuvituksen vauhtiin ja hymyn kareen suupieleen. Melkein kuulen metelin karun naurun.

Pohjoisesta kotoisin olevan Elinan on palattava kotiin kerran vuodessa. Kysymyksessä on hänen oma henki, ei yhtään vähempää. Elinan on narrattava suolammen syvyyksistä musta pieni hauki. Viisi vuotta hän on tehtävässä onnistunut, mutta nyt lammelle on asettunut omahyväinen näkki, joka ei suostu luovuttamaan haukea Elinalle. Henki hengestä on näkin ehto. Saman hinnan vaatii myös Mouku-Olli, jolta Elina on erehtynyt pyytämään apua näkin karkotukseen.

Elinan perässä Lappiin eksyy myös konstaapeli Janatuinen. Hänelle on ohjeeksi annettu, että sano kyllä kaikkeen. Janatuinen sanoo kyllä ja huomaa kohta kyyditsevänsä auton takapenkillä peijoonia, joka ainakin minun sydämeni sulatti. Janatuisen maailmaa muuttuu ja myöhemmin häntä ei hätkäytä mitkään riivaajat. Ei syömisvimmainen hattara tai väkiyön karnevaaliseurue. 

Pienen hauen pyydystys on yhtäaikaa rakkaustarina, mystinen dystopia ja upea fantasia. Se on kuin Suomussalmelle siirtynyt Sapkowskin Noituri vähemmällä verenvuodatuksella.

Tähän kirjaan on hyvä tarttua avoimin mielin. Itse luin tämän juhannuksen aikaan, eikä mielestäni parempaa ajankohtaa voi tällaiselle tarinalle olla. Vahva suositus kenelle tahansa. Tällaisia lisää.

Itse luin tätä juhannuksen aikaan laiturilla, joten laitoin Helmet lukuhaasteessa kohtaan 23. Kirja, jota luin ulkona.