viimeinen_toivomus.jpg

( Huom! Nyt ei ole kyseessä mikään uutuus vaan löytö johon tuli viimein tartuttua.)

Fantasia on löytänyt minut uudelleen. Tai sitten minä fantasian. On mennyt monta vuotta siitä kun luin Belgarionin tarua tai Sormusten herraa. Sapkowskin Narrenturm osat 1 ja 2 koukuttivat minut. Nyt sitten kuulin, että marraskuussa Netflixissä alkaa pyöriä The Witcher -sarja. Olen asennoitunut siihen malliin, että ennen marraskuuta olen lukenut sarjan, koska vankka mielipiteeni on: Ensin kirja sitten vasta elokuva/sarja. Näin oma mielikuvitus saa enemmän töitä.

Jälkikasvustani osa on jo lukenut sarjan tai osan sarjaa ja ovat painottaneet kuinka tärkeä ensimmäinen kirja on, että pääsee jyvälle jälkimmäisistä osista. Siispä olen lukenut hartaasti ajatuksen kanssa ensimmäiset tarinat.

Viimeinen toivomus on ensimmäinen osa Noituri -sarjaa. Se koostuu yksittäisistä tarinoista, joiden avulla tutustutaan henkilöhahmojen repertuaariin. Nyt kun luettuna on vasta ensimmäinen osa en osaa sanoa jatkuuko tämä sarja näillä yksittäisillä tarinoilla vai onko toinen osa jo yhtä, suoraan aikajanassa etenevää kerrontaa.

Noituri Geralt on kirjan päähenkilö, jonka tehtävä on ihmisille häiriöksi ja vaaraksi olevien epäinhimillisten olioiden surmaaminen. Mutta kaikki otukset eivät suinkaan ole itse syypäitä käyttäytymiseensä, vaan useissa tarinoissa pedon sisällä on itse noituuden tai taikuuden uhriksi joutunut ihminen. Yhtä paljon Geralt siis joutuu suojelemaan ja pelastamaan otuksia ihmisten kynsistä.

Ihastuin Sapkowskin kuivakkaan huumoriin luettuni Narrenturmin kaksi ensimmäistä kirjaa. Huomaan, että tässä aikaisemmassa sarjassa on mukana tuo tuttu älykäs kuivakka huumori.
Päähenkilöt näissä lukemissani Sapkowskin kirjoissa ovat hieman karkeita, suorasanaisia, sarkastisia ja kunniansa tuntevia. Heillä on pieni mutta luotettava ystäväpiiri. Taistelutilanteissa saattaa joskus omanarvon ja  ylivoimaisuuden tunne kääntyä heitä vastaan.

Tämä kirjasarja on ollut innoittajana The Witcher peliin. Ja puolestaan tuo peli oli innoittajana molemmille pojilleni kirjan lukemiseen. He halusivat päästä jyvällä pelin maailmasta ja tapahtumista. Aina ei siis pelaaminenkaan ole vain pahasta. Minut kirjan pariin innoitti niin poikani kuin odotettavissa oleva tv-sarja.