hermankochillallinen.jpg

Bongasin uutuuksista Herman Kochin kirjan Pormestari. Takakansi herätti kiinnostukseni, mutta kun en sitä heti saanut lainasin ensinälkään Kochin "Illallisen".

Nyt luettuni "Illallisen" tutkailin vähän mitä siitä oli blogeissa ja arvosteluissa sanottu. Hämmästyin, että minulla on mennyt tämä helmi täysin ohi.

Ihan uskomaton tarina. Käsittämättömiä käänteitä. Ja silti se pisti  miettimään, että noinkohan sitä pitäisi omiensa puolta viimeiseen pisteeseen asti. Yli kaikkien moraalisten rajojen.

Alkuasetelma tarinassa on kahden veljeksen kohtaaminen ravintolassa. Toisesta maalataan täysi egoistinen paskiainen ja toinen on syvällisiä pohtiva perheen eteen kaikkensa antava isä.

Ilta etenee alkupaloista ja juomista jälkiruokiin ja siihen väliin mahtuu juonen totaalinen muutos. Lopulta jäin miettimään kuinka taitavasti kepeän ulkokuoren takana myllää vakavat asiat.

Jokin tässä kirjassa saa ajattelemaan Miika Nousiaisen kirjojen hahmoja ja huumoria.  Tyyppi kokee olevansa täysin oikeassa kaikkine absurdeine ajatuksineen ja omine totuuksineen.

Kochin uusinta "Pormestaria" en siis ole  vielä aloittanut ja nyt illallisen jälkeen ja takakannen tekstin luettuani vähän mietityttää että missä mielentilassa tuo olisi hyvä aloittaa.

Liikaa paljastamatta totean että liittäisin tämän Helmet -lukuhaasteessa kohtaan 20...