pient%C3%A4%20fiksausta.jpg

Vuosi vaihtui jälleen lapsilta kiellettyjä sädetikkuja ihaillen. Uudenvuoden tinat jäi valamatta, joten tuleva vuosi on täysi mysteeri. Täyttämättä jäi myös itselle asetettu lukuhaaste. Todennäköisesti en koskaan pysty lukemaan sataa kirjaa vuodessa. Olen hidas, sivuja takaisinpäin plaraava lukija. Nyt vasta huomaan, että sata kirjaa tarkoittaisi melkein kahta kirjaa viikossa!

Lukuvuoden aloitin Amanda Vaaran kirjalla "Pientä fiksausta vailla". Ihana kirja, jonka jälkeen ei tarvitse jäädä pohtimaan miten kirja oikeastaan loppui. Se on hyväntahtoinen tarina naisesta jonka harteille elämä on nakannut turhankin monta taakkaa. Kaikesta huolimatta hän uskaltaa luottaa ihmisiin ja tunteisiinsa.

Kirjan ensilehdiltä alkaa Venlan uusi elämä. Hän on jättänyt taakseen stressaavan työn kiinteistövälittäjänä. Takana on myös rankka burnout sekä avioero. Edessä unelma vanhan koulun kunnostuksesta sekä majoitus- ja kahvilapalvelujen aloittamisesta.

Kapuloita innokkaan yrittäjän rattaisiin tunkee kummallinen pariskunta naapurista, pikkumainen ex-puoliso uuden vaimonsa kanssa ja ravintolasta vahingossa yökylään kutsuttu yhdenyön juttu. Lähipiiriin kuuluu myös äiti, jonka mielestä jokaisessa Venlan tekemässä suunnitelmassa on täydet katastrofin ainekset.

Arjen pyöritys alkaa ottaa voimille, kun teini-ikäinen tytär jää kiinni liköörin lipityksestä. Lisähaasteita tarjoaa Juuso-kissa saamalla yllätyspentuja ja niinikään Juuso-niminen trubaduuri, joka astuu majatalon kynnykseltä rastoineen ja kitaroineen suoraan Venlan sydämeen.

Amanda Vaara nimen takana vaikuttaa ihana Niina Hakalahti.  Ja kyllä vain löydän kirjan sivuilta tuttua huumoria, johon ihastuin "Sydänystävässä." Tässä kirjassa ystävät eivät tosin pyri elämään Venlan elämää. Mukavan lisän kerrontaan tekee Venlan satunnaiset blogi-päivitykset.

"Pientä fiksausta vailla
21.3. kello 00.20
Tästä alkaa uusi elämä! Lupaan päivittää ahkerasti, huomenna kuvia.
PS1: Maaliskuun yö on kaunis.
PS2: Kukkakaupassa myytiin "kevään siemeniä"