takapenkki.jpg

Palautuminen normaalielämään on jo tapahtunut. Elokuun loppu on itsellä jonkinlaista rauhoittumisen aikaa. Enää ei tarvitse suorittaa ja nauttia kesästä. Voi kaivaa kynttilät ja torkkupeiton esiin. Heittää hyvästit "rantakuntoon" -dieeteille ja aurinkovoiteille joita tänäkään kesänä ei pahemmin kulunut. Nyt ei tarvitse enää kytätä sataako huomenna vai saadaanko nauttia helteestä.

Loppukesän aurinkoisena viikonloppuna tartuin Laura Lehtolan kirjaan "Takapenkki". Ja olihan se posketon matka. "Takapenkki" ei ole ihan kevyttä kesäheinää. Se on mukavasti koomisilla tilanteilla ryyditetty kertomus muutaman ihmisen ajatuksista ja sattumuksista. Lukiessani huomaan onnitella itseäni siitä, että vierellä on kumppani joka pääsääntöisesti on samalla aallonpituudella kanssani.

Tuula on työvoimatoimistossa töissä oleva viisikymppinen nainen. Ainoa lapsi on muuttamassa opiskelija-asuntoon ja parisuhde kaipaisi hiukan muutakin kuin tyhjäksi jäävän huoneen remonttia. Tuulan mies on perustarkka, pihi ja konstailematon Topi. Arki on sujunut, kun toisen ajatuksen juoksun on oppinut tuntemaan. Topi ei sanoillaan ja teoillaan kiertele. Asiat todetaan uutisluotoisella kommentilla.

"Tuula painaa päänsä Topin olalle ja kysyy. -Miltä susta Topi tuntuu? Topi katsoo kummastuneena. -Normaalilta. Falskaakohan takana tiiviste vai mistä tuo ääni kuuluu?"  

Tuulan asiakas, Aleksi on 19-vuotias normeja ja kontrollia kaihtava nuori mies. Aleksin äiti on kuollut yllättäen pojan ollessa päiväkoti-ikäinen. Tiukan mutta reilun mummonsa kanssa elänyt Aleksi käyttää aikansa tutkimalla Wikipediaa. Työt haittaavat ikävästi harrastusta. Aamuisin ei ehdi tutustua tarpeeksi moneen maailman ihmeeseen.

Tuulan ja Aleksin sekä Aleksin satunnaisen tyttöystävän Elinan näkökulmista kerrottu tarina on paikoittain hurjakin matka Mazdan takapenkillä. Tosin kirjan nimi ja takakannen teksti ei paljasta puoliakaan sivujen tapahtumarikkaasta tarinasta.

Helmet lukuhaasteen kohta 28. Kirja kirjailijalta, jolta olet aiemmin lukenut vain yhden kirjan.

-Mia