Tuntuu välillä että koko yhteiskuntamme rakentuu ikuisen elämän tavoittelun ympärille. Teemme kaikkemme että emme vanhenisi, tai ainakaan näyttäisi vanhenevan. Mutta ei se ikuinen elämäkään taida olla paras mahdollinen ratkaisu. Kirjan päähenkilö Tom Hazard ei toivoisi mitään niin paljon kun että vanhenisi kuten me muut päiväkorennot, saisi ryppyjä ja vanhuuden vaivoja niin kuin muutkin. Hän näyttää 41 vuotiaalta, tai sen ikäiseksi hän itsensä esittelee kysyttäessä, mutta todellisuudessa hän on vuosisatoja vanha. Hänellä on harvinainen sairaus, eikä hän ole ainoa laatuaan maailmassa.

Pystyäkseen elämään huomiota kiinnittämättä hänen on vaihdettava identiteettiään noin kahdeksan vuoden välein. Yleensä siinä ajassa ihmiset alkavat kysellä miksi Tom ei vanhene lainkaan. Nykyajan kuvien maailma on todellinen piina. Tom ei halua yhteenkään kuvaan, ja kuitenkin hän jälleen joutuu ongelmiin, kun menneisyydestä löytyy kuva, jossa hän selvästi on 1920-luvun Ranskassa juuri saman näköisenä kun nyt. Kuitenkin tärkeintä kaikista on muistaa, ettei saa rakastua. Ruokaa, auringonlaskuja, musiikkia, kirjallisuutta saa rakastaa, mutta ihmisten rakastamisesta ei seuraa kun ongelmia.

Kuinka aika pysäytetään on otteessaan pitävä jännityskirja,  jollaista en ole koskaan lukenut. Scifiä, rakkautta (kyllä, vaikka se on kiellettyä!) menneisyyttä, itsensä löytämistä ja kadottamista. Elämän tarkoituksen etsimistä. Se on edelleen hukassa vaikka päähenkilöllä on monta vuosisataa aikaa löytää se, joten ei meillä päiväkorennoilla ole mitään hätää!

Lukijat, jotka ovat aiemmin vieroksuneet scifiä, tähän kannattaa ehdottomasti tarttua!

Kirsi