Professori%20ja%20taloudenhoitajata.jpg

 

 

 

 

 

 

 

Olen lukenut jonkin verran japanilaista kirjallsuutta niistä kuitenkaan erityisesti innostumatta. Nyt kuitenkin luin Yogo Ogawan kirjan Professori ja taloudenhoitaja, ja pidin todella paljon! Nappasin kirjan jo aika kauan aikaa sitten kirjaston palautuskärrystä mukavan näköisen kannen vuoksi ja pitkään se seilasi kotona lukemattomien kirjojen kasassa ylös ja alas. Monesti pyörittelin, että josko se pitäisi sittenkin palauttaa lukematta. Sitten kuitenkin päätin aloittaa, ja se todellakin kannatti!

Kirjassa säntillinen ja työhönsä tunnollisesti suhtautuva kotiapulainen aloittaa uudessa työpaikassa. Hän oli pärjännyt pitkän uransa aikana hyvin hankalienkin asiakkaiden kanssa, joten kotipalveluiden välitysosuuskunta osoittaa hänelle uudeksi asiakkaaksi professorin. Professori oli vaativa tapaus, sen tiesi jos siitä, että hänen asiakaskorttinsa kertoi kotiapulaisten vaihtuneen tiheään. Kyse ei ollutkaan mistä tahansa vanhuksesta, vaan entisestä matematiikan professorista, joka onnettomuuden seurauksena oli menettänyt muistinsa niin, että muisti ulottui vain 80 minuutin päähän, sekä muistojen karttuminen oli hänen osaltaan päättynyt vuoteen 1975, onnettomuutta edeltävään aikaan. Kotiapulainen aloittaa siis jokaisen aamun esittelemällä itsensä, sillä professori oli unohtanut edellisen päivän, ja samoin päivän aikana monta kertaa uudelleen. Professorin puku on täynnä hakaneuloin kiinnitettyjä lappuja, jossa on tärkeitä asioita, joita hän lukee aina uudelleen ja uudelleen 80 minuutin välein.

Vaikka he kohtaavat ja esittäytyvät joka aamu ensimmäistä kertaa, heidän välilleen kasvaa vahva ystävyys. Kodinhoitajalla on myös kymmenenvuotias poika, jota professori alkaa kutsua Juureksi tasaisen pään vuoksi (neliöjuuri). Professori tykästyy poikaan kovasti, ja opettaa muun muassa pojalle tien matematiikan maailmaan ja ongelmien ratkaisuun, kun Juuri taas näyttää professorille uudelleen ja uudelleen baseballin ihmellisen maailman.

Ainutlaatuinen, lämminhenkinen kirja. Rauhallinen, liikuttava ja ystävyyttä alleviivava tarina. En ihmettele lainkaan että kyseistä kirjaa myytiin japanissa kahdessa kuukaudessa miljoona kappaletta ja siitä on tehty myös elokuvakin.

Helmetin lukuhaasteessa sijoitan tämän kirjan kohtaan 37 Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta ( Tämä on kylläkin ensimmäinen jonka häneltä luen, mutta jospa tämä japani-kirjallisuus-aukko tästä pienenisi...)