lataus.jpg

Daranille luonto ja sen tutkiminen on tärkeintä maailmassa. Tarkkanäköinen luontiaktivisti seuraa, raportoi ja kertoo luonnossa näkemistään ihmeistä ja säännönmukaisuuksista tutkijantarkasti. Kirja onkin oikea ylistys luonnolle. 

Nuoren luonnontutkijan päiväkirja on kaunista ja ihastuttavaa luettavaa tai kuunneltavaa. On kuin itsekin olisi virkistynyt patikointiretkellä, nauttinut petolintujen etsimisestä tai tarkkaillut leppäkerttua ruohikossa, vaikka onkin kököttänyt tiiviisti sohvan nurkassa  kotosalla. 

Irlantilainen Daran on autistinen poika, joka elää luontoa rakastavassa perheessä. Vaikka ensimmäisessä koulussa on vaikeaa, kotona hän saa olla oma itsensä ja saa juuri tarvitsemaansa tukea. Erikoista perheessä onkin se, että kaikilla muilla on joku autismikirjon diagnoosi paitsi biologi-isällä. Äiti osaa auttaa Daraa ja hänen sisaruksiaan juuri oikealla tavalla, käymällä läpi uusia tilanteita etukäteen uudelleen ja uudelleen ja kertoo, että haluaa lapsilleen asioiden olevan helpompia kuin hänelle itselleen. Daran itse kertoo tunnetiloistaan ja vaikeuksista luontevasti. Kirja avaa ennakkoluulottomasti jokapäiväistä elämää autismikirjon kanssa, meille joilla ei ole kokemusta asiasta. 

Mutta tämä kaikki ei ole pääosassa kirjassa, sillä kirjan pääosassa on ehdottomasti luonto. Kaikessa moninaisuudessaan. Luonnossa Daran seuraa ja tarkkailee, tilanteet hän käy uudelleen läpi illalla kirjoittamalla päiväkirjaa. Olen varma että Darasta kuullaan vielä. Ja olen varma, että juuri tällaisten nuorten, älykkäiden ja intohimoisten nuorten ansiosta meillä kaikilla on toivoa tulevaisuudessa. 

Suosittelen tätä kirjaa kaikille luonnosta kiinnostuneille. Tämä ei ole pelkästään nuorten kirja, vaikka taitaa meilläkin tällä hetkellä ainakin sijaita nuorten puolella.  Ehdottomasti kaunis ja mieleenjäävä lukukokemus. 

-Kirsi