Kerro%20minulle.jpg

Jojo Moyes

Kerro minulle jotain hyvää

 En ehkä osaa edes kertoa mikä tässä kirjassa oli niin loistavaa. Ehkä mielentila oli oikea tai tarina vain oli niin hyvä. Alkuun en uskaltanut tästä edes kirjoittaa mitään, etten turmelisi sen luomaa mielikuvaa. Nyt kun aikaa on jonkin verran kulunut, ajattelin tarttua siihen ja selvittää ehkä itsellenikin mikä sen taika oli.

Kerro minulle jotain hyvää on ulkoasultaan kirja joka pakottaa tarttumaan siihen. Se on "karkkia". Koko kirja kertoo jotain hyvää ja lämmintä, mutta vastapainoksi se välillä melkein musertaa epätoivollaan. Se on kertomus liikenneonnettomuudessa neliraajahalvaantuneen Willin ja elämäänsä eteenpäin raahustavan Loun yhteisestä matkasta. Will on ennen onnettomuutta viettänyt railakasta ja aktiivista nuorenmiehen elämää. Siihen on kuulunut kaikki mitä nuorimies voi haaveilla. Extreme-lajeista kauniisiin tyttöystäviin. Traaginen onnettomuus vie mieheltä kaiken; liikuntakyvyn, vapauden, työn ja elämänhalun.

Louisa on saanut potkut pienestä konkurssin partaalla kiikkuvasta ruokapaikasta ja etsii epätoivoisesti työtä. Useiden torjuntojen masentamana hän tarttuu työnvälityksen tarjoamaan viimeiseen oljenkorteen ja ottaa vastaan työn Willin henkilökohtaisena avustajana.

Nämä kaksi erimaailmoista tullutta ihmistä joutuvat vastoin tahtoaan tulemaan toimeen keskenään. Will odottaa varovaista ja myötäilevää kohtelua, mutta Louisa ei siihen suostu vaan alkaa kehittää Willin virkistämiseksi aina vain ihmeellisempiä tempauksia. Välillä ne menevät totaalisen pieleen ja Will kotiutuu tapahtumista entistä äreämpänä. Lou ei kuitenkaan luovuta ja pikkuhiljaa näiden kahden välille syntyy erikoinen jännite. Sitä ei voi kutsua rakkaudeksi vaan se on toisen ihmisen ymmärtämistä jotain jota sanotaan tylsästi sielujen sympatiaksi.

Kyyneliltä ei tätä kirjaa lukiessa välty, mutta ei myöskään naurulta. Se vie lukijan läpi kaikkien tunneryöppyjen. Se antaa toivoa ja saa uskomaan ihmeisiin.

- Mia -