haudatkaa.jpg

Luin eilen loppuun erään kirjan, joka kuuluu niihin paljon ihmetystä, ihastusta ja tunnetta herättäviin. Pavel Sanajevin "Haudatkaa minut jalkalistan taakse" kertoo pienestä pojasta joka asuu mummonsa ja vaarinsa kanssa. Saša sairastaa kaikki mahdolliset taudit ja hän on allerginen niin monelle asialle, ettei allergeeneistä ole selvillä kukaan. Välillä kyllä pistää miettimään, että onko suurin osa sairauksista ja allergioista vain mummon keksimiä.

Mummo ei ole mikään tavallinen, herttainen ja rakastava babushka. Vaan sujuvasti ja kokoaikaisesti  Sašaa haukkuva ja pelotteleva hirviö. Poika on varma, että mätänee hengiltä ennen kuudettatoista ikävuotaan ja jos jostain syystä siinä vaiheessa on vielä hengissä on hän vähintään nuorisovankilassa, sielläkin tosin vain mätänemässä hengiltä. Sairauksistaan johtuen Saša ei käy koulussa vaan mummo kopio läksyt naapurin tytöltä ja teettää tehtävät pojalla kotona vahtien vieressä virheitä. Virheen sattuessa väärä vastaus raavitaan vihkosta pois partaterällä ja samalla mummo luettelee Sašalle jo tuttua litaniaa:

" Toivottavasti kuolet vankityrmässä. Toivottavasti mätänet elävältä sairaalassa.! Toivottavasti sinulta kuivettuvat maksa, munuaiset, aivot, sydän! Toivottavasti kullanvärinen stafylokokki syö sinut hengiltä!"

Hellää kohtelua Saša saa ainoastaan kovassa kuumeessa ollessaan. Tai naurahdellessaan, kun mummo keskittyy haukkumaan Sašan äitiä.

Äiti on Sašalle ainoa onnellinen asia. Äiti käy kaksi kertaa kuukaudessa ja näinä päivinä poika ei pysty tyydyttämään tarvetta olla lähellä äitiään. Hän takertuu äitiinsä ja etsii asentoa jossa voi upota halaukseen samalla kun tallentaa katseellaan äitinsä kasvoja muistiin.

Ihmettelen että tämän kirjan riveille on saatu kaikesta traagisuudestaan huolimatta niin paljon hymyä herättäviä salaisuuksia ja pieniä onnenhetkiä.

Jotkut kirjat ovat sellaisia, että ne haluaisi itselleen. Tämä on minulle kirja, jonka mielellään ottaisin omaan hyllyyn.

Ja Helmet -lukuhaasteessa kohtaan 16. Ulkomaalaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut kirja (Triumph Prize 2005  ja Oktyabr-lehden vuotuinen esikoispalkinto 1996)

-Mia