88D4338A-3696-415C-8296-D9CDD2A57FAB.jpg
Kyllä meni pääsiäinen mukavasti. Talo oli täynnä väkeä, mutta pyhien hiljaisina aamutunteina, kun muut vielä nukkuivat, nousin hiljaa ylös, keitin kahvit ja nautin tästä Hanna Haurun Viimeinen vuosi kirjasta. Pieni luku kerrallaan ja kun väkeä alkoi pyöriä ympärillä, laskin tarinan muhimaan ja odottamaan seuraavaa aamua.
Ihana, rauhallinen, haikea ja melankolinen kirja. Sivuja ei tarvitse olla viittäsataa, kun tarina jää viipymään ajatuksiin vielä pitkäksi aikaa kirjan viimeisen sivun jälkeen. Ajatus korvaa turhan täytteen.

-Mia-