117%20kirjett%C3%A4.jpg


Joskus eteen osuu kirja jonka aloittaminen odottaa oikeaa hetkeä. Kun aloitat kirjan sen käsistä päästäminen on vaikeaa. Tartut siihen aina ohi kulkiessasi, luet sitä vaikka kuinka hankalassa asennossa ja paikassa, kunhan saat ahmittua jälleen muutaman kappaleen. Viimeisillä lehdillä iskee paniikki: Älä lopu vielä.

Tällainen kirja minulle oli Péter Gárdosin 117 kirjettä. Se on kirja, jonka viimeisiä lehtiä ei raski lukea ja niitä säästää juuri oikeaan hetkeen.

Péter Gárdos sai äidiltään nipun vanhoja kirjeitä. Hän ei koskaan ollut tiennyt kirjeiden olemassaolosta. Nyt hän on kirjeiden pohjalta ja äitiään haastattelemalla koonnut ihastuttavan tarinan kahdesta Unkarilaisesta nuoresta, jotka selviytyivät keskitysleireiltä. Heti sodan päätyttyä heidät siirrettiin Ruotsiin kuntoutumaan. Olot eivät ilmeisesti olleet kummoiset punaisen ristin ylläpitämillä toipumisleireilläkään, mutta kohtelu oli ystävällistä ja ihmisarvoista.  

Vähitellen kotimaasta saadut uutiset valottavat potilaiden omaisten ja kotikaupungin tilannetta. Toisille uutiset ovat niin musertavia, etteivät he jaksa jatkaa elämäänsä leiriltä selviytymisestä huolimatta. Mutta vaikka tarinan tausta on surullisen kuuluisa, holokausti ei millään tavalla nouse näkyvään rooliin kirjan tarinassa, se on nimenomaan näiden ihmisten elämän yksi taakse jäänyt ajanjakso.
Miklós saa lääkäriltään diagnoosin tappavasta keuhkotaudista. Hän ei kuitenkaan suostu uskomaan diagnoosia vaan uskoo vahvasti voittavansa sairauden. Hänellä on myös tavoite. Hän aikoo löytyy itselleen Unkarilaisen vaimon. Miklós saa listan ympäri Ruotsia sijoitetuista nuorista Unkarilaisista naisista. Kaikille näille 117:lle hän kirjoittaa käsin kauniin kirjeen. Yksi vastanneista naisista on 18-vuotias Lili.

" Hyvä Miklós!
En todennäköisesti ole se, jota ajattelitte, sillä vaikka olen syntynyt Debrecenissä, olen vuoden vanhasta lähtien asunut Budapestissä. Siitä huolimatta olen paljon ajatellut Teitä, sillä välittömän tuntuinen kirjeenne herätti sen verran sympatiaa, että jatkaisin mielelläni kirjeenvaihtoa..."´

Tämä on kirja joka kannattaa laittaa muistiin ja sopivan illan tullen sen kanssa on hyvä uppoutua lempituoliin ja unohtaa arkiaskareet.

-Mia