Mistä tietää, odottaako turhaan? Laskeeko turhaan aikaa varttitunteina paperilla, että on varma ajan kulumisesta. Että tietää ajan kuluvan, vaikka kaikki tuntuu pysähtyneen.

Martina Haagin kirjassa kerrotaan miltä avioero tuntuu, kun se tulee eteen täytenä yllätyksenä. Kun tulee jätetyksi vaikka on aina kuvitellut, että mikään ei voi murtaa juuri meitä.

Kirja " Olin niin varma meistä" kertoo erään avioeron tarinan.
Ensin tulee epäilys, mutta ajattelee että kuvittelee turhia. Tämä on vain joku vaihe, tämä täytyy vain käydä läpi. Myöhemmin ajattelemme, että oli hyvä käydä vaikea vaihe läpi, koska nyt olemme tässä vahvempina kuin ennen.
Kun epäilys muuttuu tosiasiaksi tulee järkytys ja kauhu. Selviytyminen tuntuu mahdottomalta. Huomaa elävänsä vain varttitunnin kerrallaan eteenpäin.
Seuraavaksi alkaa toivoa. Kun muutun erilaiseksi, hän varmasti palaa. Kun korjaan kaikki huonot tapani, kun muutan itseni toiseksi ihmiseksi toinen huomaa, että onkin tehnyt väärän päätöksen. Mutta loppujenlopuksi on vain hyväksyttävä tapahtunut ja edelleen on selvittävä se vartti kerrallaan.

Sitten tulee katkeruus, viha ja kostonhalu.

Martina Haag kuvaa eri asioiden valossa mitä ero merkitsee. Miten jätetty tuntee itsensä huonoksi, rumaksi ja inhottavaksi. Kaikesta arjen toiminnasta putoaa pois toinen puoli. Mistä tulee se syyllisyys, jota nimenomaan jätetyksi tullut kokee?

" Avioliiton riemu ei ole missään suhteessa siihen, miten pahalta tuntuu erota. Jos ajatellaan, että ihminen on KYMMENEN yksikköä iloinen mennessään naimisiin, eroamisesta koituva suru on suuruudeltaan VIISITUHATTA yksikköä. Ainakin jätetylle osapuolella. Tulen loppuelämäni joka toinen viikko kaipaamaan lapsiani. Anders on vienyt minulta puolet heidän lapsuudestaan, enkä voi asialle yhtään mitään."

Kirjan Petra on pestautunut Pohjois-Ruotsin tuntureille mökkivahdiksi. Siellä hän pääsee puimaan ajatuksiaan ja tunteitaan erosta. Samalla hän kasvaa itsenäisemmäksi ihmiseksi, yksilöksi eron jälkeen. Mystisessä Pohjois-Ruotsalaisessa tunturimökissä Petra kohtaa tuoreita aviopareja onnensa kukkuloilla, yksinäisiä vaeltajia, ryhmiä ja vanhoja pariskuntia. Välillä pitkät pätkät vain oman itsensä kanssa  auttavat Petraa selviämään ja tutustumaan itseensä uudelleen.

Kirjan yllättävä loppu oli täysi vastakohta sille mitä itse lopulta odotin.

Haluaisin sijoittaa tämänkin kirjan johonkin Helmet-lukuhaasteen kohtaan. Voisiko kirjan nimessä olla tunne? Haasteen kohta 30

-Mia-