Voi mikä KIRJA! Alku oli kuin Nyt nappaa-lehden mainos ja hieman jo ehdin ihmetellä työkaverin hehkutusta kirjasta. Mutta auta armias, kun astuin syvemmälle tähän suohon, hyttysten ininään ja kaiken karvaisten mönkivien otusten ihmeelliseen maailmaan. Minäkin upposin. Tämä ihanan hullu, päätön ja silti lähes uskottava tarina sai mielikuvituksen vauhtiin ja hymyn kareen suupieleen. Melkein kuulen metelin karun naurun.

Pohjoisesta kotoisin olevan Elinan on palattava kotiin kerran vuodessa. Kysymyksessä on hänen oma henki, ei yhtään vähempää. Elinan on narrattava suolammen syvyyksistä musta pieni hauki. Viisi vuotta hän on tehtävässä onnistunut, mutta nyt lammelle on asettunut omahyväinen näkki, joka ei suostu luovuttamaan haukea Elinalle. Henki hengestä on näkin ehto. Saman hinnan vaatii myös Mouku-Olli, jolta Elina on erehtynyt pyytämään apua näkin karkotukseen.

Elinan perässä Lappiin eksyy myös konstaapeli Janatuinen. Hänelle on ohjeeksi annettu, että sano kyllä kaikkeen. Janatuinen sanoo kyllä ja huomaa kohta kyyditsevänsä auton takapenkillä peijoonia, joka ainakin minun sydämeni sulatti. Janatuisen maailmaa muuttuu ja myöhemmin häntä ei hätkäytä mitkään riivaajat. Ei syömisvimmainen hattara tai väkiyön karnevaaliseurue. 

Pienen hauen pyydystys on yhtäaikaa rakkaustarina, mystinen dystopia ja upea fantasia. Se on kuin Suomussalmelle siirtynyt Sapkowskin Noituri vähemmällä verenvuodatuksella.

Tähän kirjaan on hyvä tarttua avoimin mielin. Itse luin tämän juhannuksen aikaan, eikä mielestäni parempaa ajankohtaa voi tällaiselle tarinalle olla. Vahva suositus kenelle tahansa. Tällaisia lisää.

Itse luin tätä juhannuksen aikaan laiturilla, joten laitoin Helmet lukuhaasteessa kohtaan 23. Kirja, jota luin ulkona.