Simo YLIKARJULA : VANHENEMINEN KIELLETTY? Elämänkokemuksen puolustus. (Kirjapaja 2011)
Luomisvoimaisia 70-100-vuotiaita taiteilijoita kutsutaan usein mestareiksi, harvoin vanhuksiksi. Jotkut ovat inhonneet sanaa vanhus tai jopa sanaa eläkeläinen. Niissä on kuulemma negatiivinen leima. Tilalle on ehdotettu mm. seuraavia: olos, eläkäs, olokas, leppo, kelakas, arvokki, hoputon, joutelo, elokki, eluri, levokki... HUH, sanon minä. Onneksi ainakin arkkiatri Risto Pelkonen julistaa, että "vanhus on arvonimi, sana, joka kertoo pitkästä iästä ja elämänkokemuksesta. Vanhukset .. ovat suuri rikkaus." Ylikarjula viittaa niihin Vanhan Testamentin ihmisiin, jotka elivät yli 900-vuotiaiksi - he olivat hyvin kunnioitettuja.
Kirjassa mainitaan myös nivalalainen Toivo Vierimaa, joka 100 vuotta täytettyään totesi pitkän iän salaisuudeksi näin: "Tee ahkerasti työtä, syö kohtuudella ja ajattele positiivisia asioita." Tosin joku toinen on todennut näin: "Jos olisin tiennyt, että elän näin pitkään, olisin pitänyt parempaa huolta itsestäni." (Adolph Zukor, kuoli 103-vuotiaana) Kannettuaan pitkän elämän 'kuormaa' voisi varmaan yli 90-vuotiaita ansaitusti tituleerata ikämestareiksi...
Sairaalapappi Simo Ylikarjula käsittelee ammatillisen kokemuksensa ja vakaumuksensa pohjalta syvällisesti ja monipuolisesti vanhenemista, vanhusten olosuhteita, hoitoa ja kohtelua sekä oikeuksia. Hän on huolissaan siitä, miksi epäkohdat poistuvat niin hitaasti. Hän löytää Suomesta vain yhden kunnan - kainuulaisen Ristijärven - "joka on ottanut vanhenemisen sydämenasiakseen". Kirjan lopussa on aiheesta laaja kirjallisuusluettelo sekä vanhuuteen liittyviä aforismejä, esim. : "Kun vanha ihminen kuolee, on kuin koko kirjasto palaisi." (Afrikkalainen sananlasku)
Birgit Hyvönen
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.