Tämä kirja on yksi esimerkki, siitä mitä perheiden sisällä voi tapahtua. Todellisiin tapahtumiin perustuva "Erään tapon tarina" on kertomus pojasta, äidistä, isästä, ystävistä, mummosta ja musiikista. Ennen kaikkea tämä on selviytymistarina. Äiti, mummo ja poika selviävät, mutta selviytymisen hinta on on raskas kantaa. 

Aika-ajoin luemme lehdistä perhesurmista, lasten tai naisten pahoinpitelyistä. Piinasta jonka keskellä jotkut perheet  joutuvat elämään ehkä koko elämänsä ajan. Osa haluaa sulkea silmänsä näiltä pahoilta asioilta. Boikotoi iltapäivälehtien raflaavia otsikoita. Toiset taas ahmivat jokaisen klikkiotsikon taakse kirjoitetun tarinan.

Itse lukeudun enemmän noihin boikotoijiin. Tästä tarinasta halusin kuitenkin tietää mitä todellisuudessa tapahtui. Välillä luin väkisin, vihaisena ja surullisena.  Kirja on hyvin kirjoitettu, mutta aihe on todella raskas.

Noiden tapahtumien aikaan olin itse juuri nuori äiti. Kirjan henkilöitä en tunne, mutta kuten lehtijutuissa on kerrottu juorut kylällä kiersivät.  Paikkakunnalla kiertävät jutut ohitin. Suljin ne pääasiassa mielestäni niin kuin niin moni muukin. Ne eivät koskettaneet minua tai lähipiiriäni. Muistan kuitenkin miettineeni, eikö tuohon löydy mitään ratkaisua. Eikö ole olemassa sellaista instanssia joka voisi laittaa pisteen tapahtumille.

Tätä kirjaa en osaa suositella erityisesti kenellekään. Mutta tämän lukeminen avaa varmasti monen silmät näkemään asioiden taustoja laajemmin. Koko kirjan ajan ajattelin, miten pojan arki oli mukautunut isän kulloiseenkin mielentilaan. Poika tajuaa, ettei elämä tällaisena ole normaalia, mutta se on hänen arkensa ja hänen perheensä. Leikit, kaverit, koulu ja musiikki antavat arkeen mielekkään rytmin. Ja ennenkaikkea mummo, johon voi aina luottaa.

Kaikkea hyvää haluan toivottaa tämän tarinan selviytyjille.