mamanfinlandaise_5.jpg

Taas palautan pinon kirjoja lukemattomana kirjastoon. Uskon että se jokin joka sai minut tarttumaan tiettyyn kirjaan lumoaa ehkä jonkun tosen lukijan. Laitan hyvän kiertämään, palautan kirjat ajallaan ja toivon, että joskus tulee aika että ehdin lukea tämänkin pinon. Tuskin tulee.

Kiinnostus elämästä vieraassa kulttuurissa sai minut tarttumaan Helena Liikanen-Rengerin kirjaan "Maman finlandaise" Tosin ihannekuvani asumisesta Ranskan maaseudulla menettää pian hopeareunuksensa aloitettuani kirjan.

Tämä kirja saa minut ymmärtämään, kuinka vaikeaa toiseen kulttuuriin sopeutuminen on. Oma tausta, ympäristö ja kieli ovat ihmisen identiteetin pohja. Minä olen kasvanut tietyn normin mukaan. Opitusta normista poikkeaminen on vaikeaa ja pelottavaa.

Ja onhan se vaikea hyväksyä läärkärin neuvoa syöttää 5 kk ikäiselle vauvalle sokerilla maustettua jogurttia. Tai sitä, että miehelle määrätään kassikaupalla lääkkeitä pieneen flunssaan. Miksi hunajavesi ja mustaviinimarjamehu ei riitä?

Kasvaminen ulos Suomalaisuudesta on vaikeaa kun asunnon katto vuotaa kuin seula ja seinät ovat läpeensä homeessa. Mieltä ei lämmitä vuokraemännän toteamus, että maalataan seinät taas kun sateet lakkaavat.

Kirjan loppuosan kuvaukset Pariisiin kohdistuneesta terrori-iskusta tuovat mukaan paikallisten ihmisten pelon ja kirjoittajan omat ajatukset synnyinmaan turvallisuudesta. 
Pelottavat maailmankuvat eivät kuitenkaan paina maahan ajatusta, että jos uudelleensyntyminen  olisi mahdollista valitsisin paikaksi Pariisin tai ehkä sittenkin Antibesin.

Kertomukset Antibesin kaupungista saavat minut huokailemaan. Miltä tuntuisi astella sen ihanilla kapeilla kujilla ja istahtaa hetkeksi pikku kahvilaan? Ja eikö vain olisi ihastuttavaa jos omalla pihalla kasvaisi sitruunoita, oliiveja ja kiivipensas. Varsinkin jos sen pensaan kainaloon mies olisi rakentanut minulle oman saunan.

Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 45. Suomalaisesta naisesta kertova kirja.