Tässä kaksi kirjaa, joiden voi todellakin sanoa olevan kirjallisuutta isolla k-lla. Luin ensin Karkulahden, sillä se oli uudempi ja jo kansikuva vei minut jonnekin kauas erämaahan. Kauas veikin ja siellä pysyttiin. Kirja on kahden naisen voimakas kertomus. Kahden naisen jotka eivät pysty unohtamaan menneisyyttä ja siellä tapahtuneita vääryyksiä. Kieli on kaunista ja loppuun asti hiottua. Tämä kirja jäi pyörimään mieleen pitkäksi aikaa.
Tämän jälkeen tartuin Tiina Laitila Kälvemarkin Kadonnut ranta -kirjaan joka on ilmestynyt 2012. Kirjan alkulehden sitaatti jo lupasi hurjan paljon.
On niitä jotka jäävät ja toisia jotka lähtevät,
niin on ollut aina.
Kukin saa valita itse, mutta on valittava ajoissa,
eikä koskaan saa antaa periksi.
Tove Jansson
Eikä kirja todellakaan pettänyt. Novellit olivat jälleen erinomaista, kaunista kieltä. Tarinat niin toden tuntuisia ja eläviä, että olisin halunnut jokaisesta lukea lisää. Novelleissa keskeisenä teemana on lähteminen. Lähteminen jonnekin tai jostakin. Jonkinlaiseen välitilaan jääminen.
Innoissani jään odottamaan seuraavaa kirjaa. Lämmöllä suosittelen.
Kirsi
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.