lasissa%20on%20tytt%C3%B6.jpg

Lasissa on tyttö

Nivalalaisen Tanja Kaarlelan kirja "Lasissa on tyttö"  kuvaa nimettömäksi jäävän 8-luokkalaisen tytön elämää yhden syksyn ajan.  Isä on sairauseläkkeelle joutunut entinen "pöllikuski" ja äiti kauneuskonsultti, joka myy kalliita voiteita hienoille rouville. Kotona shampoona toimii mäntysuopa. Perheen kuopus on 10-vuotias pikkusisko, joka on viimehetkellä pelastunut hyväksikäyttäjän käsistä. Tämä tapaus on jättänyt pysyvän pelon pikkusiskoon ja osittain varmaan koko perheeseen.

Kirjan kansi hämää lukijan olettamaan, että kädessä on pokkarillinen vaaleanpunaista shampanjataivasta. Toisin käy. Tämä kirja on synkkä sukellus kohti pimeää. Kertomus alkaa siitä kun tyttö herää keittämään aamukahvia ja isä makaa jälleen sammuneena keittiön lattialla. Tämä kuva säilyy mielessäni kirjan loppusivuille saakka.

Kaarlelan teksti on karun vakuuttavaa. Kirja kuvaa aidosti murrosikäisen ajatusmaailmaa ja sitä toivottomuutta joka jyrää alleen kaiken positiivisen. Onnellisuus ei ole ansaittua, vaan se pitää tuhota vaikka tahallaan jos ei se muuten ymmärrä kadota. Lisäksi pienen kaupungin ahdas ilmapiiri ei anna mahdollisuuksia sille joka ei sujahda normaalin raameihin.

Omissa muistoissa kirjan kuvaama aika on kuin mustavalkoelokuvaa. Harmaata aluetta ei silloin tunnettu. Jos nuorella oli ongelmia, ne kuitattiin murrosikään kuuluvana kasvuna. Osa kavereista oli hyväksyttyjä ja toisia tuli karttaa perhetaustan vuoksi. "Terkan" ohje vaivaan kuin vaivaan on ruokaympyrä ja englannin tunnin ajaksi jokainen saa uuden henkilöllisyyden vieraskielisen nimen muodossa.

Lapsena uskoo sokeasti ongelmien ratkeavan, koska vanhemmilla on niihin aina ratkaisu. Mitä tapahtuu, kun tämä usko loppuu liian aikaisin ja huomaa että edes kansalaistaito ei auta?

" Minä luotin niihin ja kaikkeen siihen, mitä ne opettivat. En kyseenalaistanut mitään. Olin hirveän ylpeä siitä yhdestä kerrasta kun altaan pohjaan sukeltaessani avaimet tarttuivat vahingossa käteeni. Minä selviäisin maailmasta. Minulla oli kansalaistaito."

Helmet lukuhaasteen listaan tätä kirjaa on vähän hankala istuttaa. Ehkä tämä kirja voisi kertoa kotipaikkakunnastani, niin todentuntuisesti se tuo esiin pienen kaupungin piirteet 90-luvun alkupuolella.


 

-Mia-