"Toivon sinulle kaikkea tarpeeksi. Tarpeeksi aurinkoa valaisemaan päiväsi, tarpeeksi sadetta, jotta osaisit arvostaa aurinkoa, tarpeeksi iloa ravitsemaan sieluasi, tarpeeksi tuskaa, jotta osaisit arvostaa elämän pieniä iloja, ja tarpeeksi kohtaamisia, jotta aina silloin tällöin osaisit jättää myös jäähyväiset."

Näillä sanoilla äiti hyvästeli 13-vuotiaan Doriksen kun tämä joutui isänsä kuoleman jälkeen lähtemään kotoa vanhempana lapsena. Doris lähti palvelijaksi Tukholmalaiselle Dominique Serafinille. Siitä alkoi Doriksen ihmeellinen tie ympäri maailman metropoleja. 1900-luvun alkupuolen mallimaailmaan ja sodan aikaiseen Eurooppaan.

Pitkästä aikaa minulla on käsissä kirja jonka viimeiset sivut meinaavat sumentua tunteisiin käyvästä tekstistä. Tulee mieleen vanha Veikko Lavin laulu; Jokainen ihminen on laulun arvoinen. Ehkä jokainen ihminen olisi myös kirjan arvoinen. Kun tarina osataan kertoa oikein, muuttuvat arkisetkin asiat taianomaiseksi tarinaksi.

Doriksen punaisen osoitekirjan myötä aukeaa ihana kuva naisesta joka haluaa jättää jälkeensä tarinan. Hänellä on toive, ettei hänen kauniit muistonsa kuole hänen mukanaan, vaan on joku joka löytää ne ja kokee ne uudelleen.

Doris kirjoittaa ihmisistä joiden nimet on 90-vuoden ajalta piirtyneet hänen punaiseen osoitekirjaansa. Osoitekirja on lahja rakkaalta isältä, joka sai Doriksen kaipaamaan maailmaa ja seikkailuja.

Suosittelen... ihan kenelle vaan.

Helmet lukuhaasteessa tietyin varauksin kohtaan 48. Haluaisit olla kirjan päähenkilö

- Mia