Kirjastossamme on tehty suuria muutoksia yläkertaan. Väliseinän purkua, kattojen uusimista ja seinien maalausta. Saimme myös uuden  valaisevan valaistuksen vanhojen loisteputkien tilalle. Myös kirjat muuttivat paikasta toiseen, eikä yksikään niistä jäänyt vanhalle paikalleen. Löytyipä yhden hyllystön takaa seinään liimautuneena pari viime vuosituhannella kadonnutta opustakin. 
 Tietokirjoja uudelleen hylyttäessä käsiini osui Jari Järvelän matkakertomus Sisarperhonen. Olen nyt viimeisimmän viikon matkustellut ainakin Perussa, Japanissa, Tansaniassa ja Meksikossa. Mielikuvapyöräilin myös Ahvenanmaalla ja patikoin lapissa.  Olen oppinut monesta maasta ja kulttuurista uusia asioita. Olen lukenut ääneen parhaita paloja matkakuumetta potevalle nuorelle miehelle ja mökille kaipaavalle vanhemmalle miehelle. Opin esimerkiksi, että Japanissa aikataulut pitää, mutta osoitteista ei ole juurikaan apua jos haluaa päästä johonkin tiettyyn paikkaan. Tansaniassa vessareissu voi olla pelottavampi tapaus, kuin Kilimanjaron valloitus. Yksi asia kirjassa jäi minua vaivaamaan. Saiko Jarin poika Havu yhteisellä Japaninteissulla kokea yksiäkään kunnon bileitä vai pitikö hänen tyytä jonottamaan kellonsoiton katsomista? 
ihanan mukanaan vieviä tarinoita ennakkoluulottoman seikkailijan kynästä. Suosittelen tätä nojatuolimatkaa jokaiselle matkakuumetta potevalle ja miksei myös sinne oman mökin terasille luettavaksi. Lukemalla pääsee melkein matkalle tai ainakin oppii muutaman hyödyllisen asian omaa reissua varten.

-Mia-