Jokainen meistä on varmasti ainakin lapsuudessa tutkinut karttoja, joko isoja ja pieniä niin että on seurannut sormella maan rajoja tai joen piirrettyä reittiä. Etsinyt vuoria ja järviä ja kuvitellut mielessään mitä siellä näyttää. Oletko viime aikoina tehnyt niin? 

Kaukaisten Saarten Atlas kirja kannustaa juurikin tekemään tätä. Kirjan alaotsake  - Viisikymmentä saarta, joilla en ole koskaan käynyt enkä tule käymään - sai mielenkiintoni viimeistään heräämään. Ja todellakin kirja esittelee 50 vaikeapääsyistä saarta ympäri maailmaa. Jokaisesta saaresta kerrotaan tarina. Vastaan tulee paratiiseja, salaisia tukikohtia, haaksirikkoituneita orjia, lintuparatiiseja ja paljon muuta. Ovatko tarinat totta? Ovatko kaikki saaret todella olemassa, en tiedä. Viimeiseen asti välttelin pakottavaa tarvetta googlata saaria ja tarinoiden todenperäisyyttä. 

"Karttojen tutkiminen voi lievittää niiden herättämää kaukokaipuuta ja jopa korvata matkan, mutta kyse on paljon enemmästä kuin esteettisestä korvikenautinnosta. Karttakirjan lukija ei tyydy yksittäisen eksoottisen paikan katseluun vaan haluaa omahyväisesti kaiken kerralla - koko maaiman. Kaipuu tulee aina olemaan suuri, suurempi kuin kaivatun kohteen saavuttamisesta saatu tyydytys. Minä valitsen mieluummin karttakirjan kuin kaikki matkaoppaat."

Saksankielinen alkuteos (Atlas der abgelegenen Inseln) voitti vuoden kauneimman saksalaisen kirjan palkinnon, ja kirja on todellakin kaunis suomenkielisenäkin painoksena. 

Tälle kirjalle on varmasti tilausta juuri tällaisena aikana, jolloin matkustaminen ei olekaan niin yksikertaista mihin olemme tottuneet. Kaukaisten saarten atlas vastaa kaukokaipuuseen yllättävällä tavalla. Kun on selaillut kirjaa sohvan nurkassa siihen uppoutuen, on oikeasti kuin olisi ollut kaukomatkalla.