Satu  AHO:  SURU  SAA  SIIVET  (Omakustanne 2012)

Suru saa siivet   on pieni kevyt kirja, vain 114 sivua, mutta kätkee sisälleen raskaita kohtaloita ja traumaattista surua.  Sen kirjoittaminen vaati kuuden vuoden surutyöprosessin - 24 vuoden vaikenemisen jälkeen.

Muistelma lähtee liikkeelle Reisjärveltä kirjoittajan lapsuudenkodista. Eletään 1950- ja 1960-lukuja.  Toivasen perheeseen syntyy kaikkiaan yhdeksän lasta, joista Satu viidentenä.  Lapsuusmuistoja kuvataan hellyydellä kodin pullan tuoksusta mummon lättyihin.  Tuon ajan lastenleikit ja kotiaskareet, joihin pienestä pitäen opetettiin, tulevat elävästi lukijan silmiin.  Samoin kunnioitus vanhempia kohtaan - ja nyt aikuisena ihmettelyä, miten he jaksoivat ilman, että milloinkaan valittivat.  Leikkien jälkeen seurasi koulunkäynti, opiskelu, seurustelu ja perheen perustaminen.  Kirjassa liikutaan Reisjärvellä, Haapajärvellä, Nivalassa, Lestijärvellä, Oulaisissa ja Raahessa.

Ja sitten  yht'äkkiä, kuin salama kirkkaalta taivaalta, tulee tieto 16-vuotiaan siskon  järkyttävästä, väkivaltaisesta kuolemasta.  Elo-syyskuun  tapahtumat vuonna 1980 lamauttavat omaiset shokkiin.  Satu kätki tämän shokin ja surun sisimpäänsä vaikenemalla, kunnes toinen shokki, veljen vaimon kuolema 24 vuoden päästä, palauttaa sen tietoisuuteen ja vihdoin käsiteltäväksi. Alkaa hidas toipuminen, missä muistojen kirjoittamisella on tärkeä merkitys.  Suru saa siivet, ja ne kantavat.  Kirja on koskettava, kivulias ja - kaunis.

Birgit Hyvönen

p.s.  missä kummassa Haapajärvellä on Raudaskylä? Ylivieskassa kyllä on...