I. K. Inha : valokuvaaja, kirjailija, kulttuurin löytöretkeilijä /    Hymyilevät rannat : I. K. Inhan (1865-1930) luonnon hurmaus ja melankolia /  

1. Aamu NYSTRÖM : I. K. INHA : Valokuvaaja, kirjailija, kulttuurin löytöretkeilijä. (Minerva 2011)
2. I. K.  INHA : UNELMA  MAISEMASTA (Musta taide 2007, 2.p.)
3. Kati  LINTONEN : HYMYILEVÄT  RANNAT : I.K. Inhan luonnon hurmaus ja melankolia. (Maahenki 2006)

Kaikki nämä kolme kirjaa esittelevät Suomen kansallisvalokuvaajan Into Konrad Inhan (1865-1930) elämää, työtä ja ennen kaikkea hänen upeaa taidevalokuvatuotantoaan 1890-luvulta alkaen.  Luonto- ja maisemakuvaus oli Inhan sydäntä lähellä.  Hän kierteli kuvausmatkoillaan ympäri Suomea aina Vienan Karjalaan ja Lappiin asti sekä myös Euroopassa.  Uusi Suometar palkkasi hänet vakinaiseksi toimittajaksi, ja hyvän kielitaidon ansiosta hän sai matkata myös ulkomaantoimittajana. Kerrotaan, että hän teki kolmen ihmisen työt: toimittajan, taide- musiikki- ja teatteriarvostelijan sekä kirjailijan.  Hän kirjoitti mm. maantiedon tietokirjoja sekä matkakertomuksia ja suomensi monenlaista kirjallisuutta.

UNELMA MAISEMASTA -kirjassa on mm. upeita Inhan panoraamakuvia esim. Sortavalasta vuodelta 1893, Imatran Vallinkoskesta sekä Mustialan opiston pelloilta heinäseipäineen ja hevosineen vuodelta 1899.  Myös henkilökuvia, esim. "Mierolainen Punkaharjulla"  (1893).  Valokuvatutkija Kati Lintonen nimeää Inhan romanttiseksi nomadiksi ja nykypäivän ekofilosofiksi.  Romantiikka vapisi kuitenkin silloin, kun Inha kohtasi nälkäänäkeviä ja köyhiä, karun luonnon kanssa kamppailevia ihmisiä.  Lintonen pohtii luonnon merkitystä Inhan ajatteluun ja mielentiloihin, muun muassa luvuissa 'Pyhät puut' ja 'Vesielementti'.  Inhan ystäviä olivat mm. Jean Sibelius, Pekka Halonen, Eero Järnefelt ja Juhani Aho, jonka Inha innoitti koskikalastukseen.  Omaa perhettä Inhalla ei ollut - kaksi onnetonta rakkautta kyllä.  Viimeiset vuotensa hän eli erakkona Helsingissä ja kuoli leukemiaan v. 1930.

Aamu Nyström (=AN) kuvaa kirjassaan tätä isoisänsä veljeä erityisellä lämmöllä ja hellyydellä jopa vuoropuhelun keinoin.  Hän tuo lukijan eteen myös Inhan vanhemmat sekä sisarukset.  AN on saanut huostaansa Inhan jäämistöä, mm. kirjeenvaihtoa, kuitteja yms.  Inhalla jä hänen veljellään Väinö Nyströmillä (joka oli Aamu Nyströmin isoisä) oli keskenään tiivis ja lämminhenkinen kirjeenvaihto, josta näytteitä kirjassa.  Kova isku oli varmaan Inhalle v. 1918, kun Väinö ja hänen poikansa Lauri saivat surmansa punaisten luodeista.  I. K. Inhan nimi oli alunperin Nyström, mutta hän muutti sen 22-vuotiaana Inhaksi - ehkä kuolleen Inha-nimisen sisarensa muistoksi - arvellaan kirjassa.  

I. K. INHAN monipuoliseen ja herkkään elämään sekä tuotantoon tutustuminen näiden kolmen kirjan seurassa antaa lukijalle koskettavan elämyksen.


Birgit Hyvönen