Helen Walsh: Englantilainen tragedia

 

 

Kovin syvältä kouraisi minua tämä Fitzgeraldin perheen tarina.

 

 

Näin mietin kun kirjan suljin ja silmänurkkiani pyyhkielin:

 

Miten huomaisi sen pisteen, jossa elämän suuntaa olisi käännettävä, jos kurssi tuntuu väärältä? Kun on niin paljon helpompaa elää vaan entiseen malliin, tyyliin - vielä kerran pojat samaa latua, vaikka jalat reisiä myöten suossa. Kuinka havaitsisi sen hetken, jolloin lähimmäinen tarvitsee apua, ennen kuin alamäki on liian viettävä? Kun on niin helppo sulkea silmät ja ajatella, että kyllä se pärjää.

 

 

Unelmat on annettu toteutettavaksi, lahjat jaettavaksi, elämä elettäväksi! Pahuutta ei pidä sietää tai katsoa sivusta!

 

Anita