Olen jo monta kuukautta potenut tenniskyynärpäätä ja vaiva on kortisonista piittamatta vain  pahentunut. Kun tilanne meni jo niin ankeaksi, ettei enää kirjaakaan pystynyt tuskitta pitelemään, suostuin viimein kokeilemaan lääkärin ehdottamaa kätösen lepuuttamista. Avuksi siihen tarvittiin tietysti tukku elokuvia, muuten minua ei saa paikallani toimettomana pysymään (kirjathan eivät nyt siis soveltuneet meininkeihin).

Kaikki valitsemani elokuvat sattuivat olemaan täyttä laatua. Kaikille näille elokuville oli myös ominaista tarinan hidas ja ehkä hieman pitkästyttävä alku. Olin kuitenkin päättänyt istua paikoillani, istumiseni palkittiin joka leffan kohdalla. Jokaisen elokuvan jälkeen tunsin tajuntani ja ymmärrykseni laajentuneen. Varmaanhan nämä kaikki ovat kulttielokuvia, vaan minulta olivat menneet aikanaan ohi:


Boys don’t cry  (1999, ohjaus Kimberly Peirce)


Leffa perustuu tositapahtumiin ja kertoo Teena Brandonin tai Brandon Teenan tarinan. Hän on täysin hurmaava nuorimies, paitsi että on tyttö. Hilary Swank sai roolistaan parhaan naispääosan Oscarin, eikä ollenkaan turhaan. Koskettava, järkyttävä, oikeasti ymmärrystä lisäävä, huh...


Kaunis mieli (2001, ohjaus Ron Howard)


Kaunis mieli on elokuva neroudesta ja hulluudesta. Toteen perustuva on tämäkin elokuva. Päähenkilö on Nobel palkittu matikkanero John Nash, häntä esittää Russell Crowe.  Elokuva on palkittu kaikkiaan 4 Oscarilla. Pitää välillä pahasti piinassa, ihmisen arvo – mikä sen mittari on?


Loisto (1996 Australia , ohjaus Scott Hicks)


Tositarinaa tässäkin elokuvassa ja vieläpä sama teema kuin edellisessä – nerous ja hulluus. David Helfgott on tavattoman lahjakas pianisti, jonka elämään sairas isäsuhde jättää pysyvät jäljet. Mieleen syöpyy erityisesti upeasti toteutettu kohtaus, jossa nuori David soittaa ensimmäisen kerran julkisesti Rahmaninovia. Geoffrey Rush nappasi myös aikanaan roolisuorituksellaan parhaan miespääosa Oscarin. Hellyttävä, koskettava, minun pitää saada kuulla lisää Rahmaninovia!


Jonathan Livingston Seagull (1973, ohjaus Hall Bartlett)


Lokki Joonatanista on siis tehty elokuva jo valovuosia sitten, enkä minä ole asiasta mitään tiennyt! Elokuvakotelon kannessa lukee: ”A Film That Will Lift Your Sprits and Make Your Heart Soar”. Niimpä, Lokki Joonatan ei olekaan mikään turha lintu. Totuuden nimissä on  sanottava, että hieman olisi voinut tätä elokuvaa lyhentää. Kaunista, kaunista, taidetta, taidetta... mutta varaa elokuvasessioon messiin vaikka jotain purtavaa, sukankudin tms.


Rakkautta koleran aikaan (2007, ohjaus  Mike Newell)


Tämä rakkauselokuva pohjautuu Gabriel Garcia Marquezin romaaniin. Saavuttamattomasta rakkaudesta riutuvaa Florentinoa näyttelee ihana ja lahjakas Javier Bardem. Palkitaanko 53 vuoden odotus vai ei, sitä en tässä kerro, ettei katsomiskokemus menisi pilalle. Lämpöinen, ymmärtäväinen, Marquezmainen... Rakkaus on rakkautta, aina vaan, iästä riippumatta :)

Marguezin filosofiaa:

- ”Mitä tehdä rakkaudelle, joka on jäänyt vaille isäntää?”

- ”Se on elämä, ei kuolema, joka on rajaton.”

- ”Ihmisen sisin vastustaa ajan kulkua. Sisäiset elämämme ovat ikuisia ja sielumme on yhtä nuori kuin ollessamme parhaassa iässä.”

- ”Rakkaus on siunaus, ei keino saavuttaa jotakin, vaan se kaikkein tärkein, päämäärä itsessään.”


Anita