Ihmisyyden puolesta puhuvat seuraavat kirjat:


Daniel Goleman: Sosiaalinen äly

Kirjassa pohditaan esim. miten ihmissuhteet vaikuttaa terveyteen. Ei ole suinkaan samantekevää kuinka me toisia ihmisiä kohtelemme. Daniel Golemanin mukaan ihmisten välisille myrkyllisille kohtaamisille ei voi olla immuuni, vaan tällaiset tilanteet oikeasti vaikuttavat meihin psyykistä ja myös fysiologista hyvinvointiamme heikentävästi. Nykyinen neurotiede pystyy todistamaan, että voimakasta ahdistusta aiheuttavat tilat, kuten esim. inho, halveksunta ja vihamielisyys vahingoittaa vaivihkaa kantajaansa ja mikä pahinta nämä tunteet tarttuu virusten lailla myös toisiin ihmisiin. Terveyttä edistävä vastalääke on myönteisten tunteiden lisääminen elinympäristöissä. Sosiaalista älykkyyttä voi kehittää sekä itsessään että muissa. Kirja vastaa myös moniin muihin mielenkiintoisiin kysymyksiin: Miksi ensivaikutelma pitää usein paikkansa? Mihirn karisma  ja seksuaalinen viehätys perustuu? Voiko lapsen kasvattaa onnelliseksi? Kun on kirjan lukenut, haluaa olla  ihmisiksi kotona, työpaikalla, koulussa, bussissa, kaupassa... toivottavasti onnistuu edes toisinaan.

Tommy Hellsten: Uhanalainen ihminen

Tommy Hellsten lanseerasi keväällä tällä kirjallaan Ihminen tavattavissa hankkeen. Kyseessä on mielenkiintoinen rakkauden vastarintaliike, joka käy barrikadeille välittämisen, läsnäolon ja ihmisarvoisen elämän puolesta. Toivottavasti hanke tuottaa hyviä ja runsaita hedelmiä. Kirjassaan Hellsten puhuu rakkauden, luottamuksen ja kohdatuksi tulemisen tärkeydestä ihmisen elämässä, siitä miten nämä asiat tuottavat yksilöllistä hyvää ja heijastuvat myös yksilöiden kautta yhteisöön.

Pekka Hämäläinen: Elämä on epäreilua: Hyväksy ja anna anteeksi

Usein kuulee sanottavan: ”Sitä en ikinä voi antaa anteeksi”. Itsensä ja ympäristönsä takia kannattaisi kuitenkin miettiä uudestaan ja edes yrittää. Eniten anteeksiannon pihtaaminen satuttaa meitä itseämme ja meidän kauttamme lähimmäisiämme. Pekka Hämäläisen mukaan vihaan, pelkoon ja tuskaan ripustautuminen vaikuttaa kehoomme, se alkaa oirehtia ja voida huonosti. Itse tulin vakuuttuneeksi ateeksiantamisen parantavasta voimasta vajaat 10 vuotta sitten kun luin Tuulikki Saariston samasta aiheesta kirjoittaman kirjan Taikasanat eli miksi antaisin anteeksi. Näissä molemmissa kirjoissa annetaan selkeät ohjeet kuinka tästä ihmeestä pääsee osalliseksi. Vihanpidon kohteen ei tarvitse tietää asiasta mitään, mutta anteeksiantaja voi vapautua katkeruuden kierteestä ja elämä saattaa näin helpottua. Myös itselleen on hyvä muistaa aika ajoin anteeks antaa.

Heidi Valasti: Rakasta rohkeasti: uskalla lähteä, uskalla jäädä

Ihmisyyttä parisuhteeseen etsitään tässä kirjassa. Valastin mukaan jokaisella on oikeus tyydyttävään parisuhteeseen. Tällainen suhde perustuu kahden ihmisen aitoon ja pelottomaan kohtaamiseen omana itsenään. Valasti tutkailee esimerkkitapausten valossa erilaisia ihmisen kipupisteitä, jotka voivat olla esteenä toisen ihmisen avoimelle kohtaamiselle. Tämä oli myös sinkulle mielenkiintoinen kirja,  kai tutkailin lähinnä sitä, missä tulikaan mokattua.

Sokerina pohjalla:
Johannes Ojansuu: Lankeemus

Kävin viime syksynä Helsingin kirjamessuilla kuuntelemassa filosofi Johannes Ojansuuta – komea ja viisas mies. Hän puhui kirjastaan, joka pohtii filosofisesti lankeemuksen olemusta. Aiheeseen nähden olin sillon itse vallan otollisessa tilassa – kirja piti saada heti käsiin.

Ojansuu puhuu siitä, miten rehellistä itsekuvaa ei ole olemassakaan, vaan jokainen meistä enemmän tai vähemmän huijaa itseään. Ihminen kätkeytyy rakentamansa naamion taakse,  jokin meissä piiloutuu ja me aavistamme sen. Lankeemuksessa tämä naamio särkyy tai ainakin joutuu kyseenalaiseksi. Lankeemus on Ojansuun mukaan arkeologinen hanke, kaivaus ihmiseen,  tilanne, joka nostaa esiin ihmisen kätkettyjä kerroksia.

Lankeemusta voi tulkita monesta näkökulmasta ja siihen voi johtaa moninaiset syyt. Eikä se ole pelkästään herkkien runoilijoiden tai alkoholisoituneiden rokkareiden asia, vaan ns. järkevänkin ihmisen voi ajaa lankeemukseen esim. elämän liiallinen tasapaino, ristiriitojen ja lumouksen puuttuminen eli tylsyys. Lankeemuksessa yksilön  kaikkivoipaisuus tulee kyseenalaiseksi ja siihen liittyy aina myös häpeää ja syyllisyyttä. Kevyesti ei voi langeta, vaan kyse on aina särkyneestä mielestä tai sydämestä tai jopa koko ihmisyyden kokonaisuuden järkkymisestä. Järki on silloin avuton. Ojansuu osoittaa, että lankeemus voi kuitenkin olla myös uusiutumisen tie, siihen kuuluvan katumuksen ja sovituksen mahdollisuuden kautta. ”Ihminen kohtaa haurautensa eräänlaisena armollisuuden osoituksena. Sovitus on lahjan vastaanottamista - sen lahjan, jonka me koemme olemassaolon tunteena.”

 Kirja on antoisa, helppolukuiseksi en kuitenkaan tätä filosofista teosta mainitsisi, mutta kannattaa silti tutustua  tänä armottoman yksilöllisyydentavoittelun aikana.

Anita