On hämmästyttävää, mutta tietysti myös luonnollista, miten eri tavoin lukijat voivat kokea saman kirjan. Oulun maakuntakirjastossa oli tässä taannoin esitelty uusia lastenkirjoja ja siellä Kaija Juurikkalan saturomaani Aada ja pimeyden lapset oli koettu hyvin ahdistavaksi kirjaksi. Jopa niin ahdistavaksi, että kirja on nyt niin Oulussa kuin meilläkin siirretty nuorten osastolle. Tähän sijoitteluun en ota kantaa, tärkeintähän on, että jokainen kirja löytäisi oikean lukijansa. Sen, jolle sillä on oikeasti jotain annettavaa.


 

Minua Juurikkalan kirja kummallisesti veti puoleensa sitä tutkaillessani, niinpä toin sen kotiin ja aloin lukea sitä lapsilleni. Tietysti olin koko ajan varuillani, etten tuota lapsilleni traumoja ja valmiina sulkemaan sen ja suu vaahdossa selittämään asiat parhain päin. Pelkoni oli aivan turha, molemmat lapseni, poikani 10 v. ja tyttäreni 8 v. pitivät kirjasta tosissaan, eivätkä kokeneet sitä ahdistavana.


Kieltämättä varsinkin kirjan loppupuolella on pelottavia seikkailukohtauksia. Kokonaisuutena näen tämän saturomaanin kuitenkin valoisana, vaikka siinä käsitelläänkin ihmiselämään kuuluvia vaikeita asioita kuten kuolemaa. Kirjan päähenkilö Aada on menettänyt kaksoissisarensa, eikä ole tämän kuoleman jälkeen pystynyt sanomaan sanaakaan. Toisella päähenkilöllä Petterillä on toisenlainen ongelma, ADHD. Lapset kohtaavat kiviterapialeirillä vanhassa kartanossa ja seikkailu vie heidät outoon maailmaan, jossa on sekä henkiä että eläviä.


Kirja kertoo, miten tärkeää meille jokaiselle on tulla nähdyksi omana itsenään. Kun on edes joku, jolla on aikaa kohdata ihminen naamioidemme ja suojamuuriemme takaa, saamme ihmeellistä lohtua, voimaa ja uskoa itseemme. Kertomuksen muita kuningasajatuksia ovat mielestäni, se miten olemme lenkki sukupolvien ketjussa ja se, että kuolemaa ei tarvitse pelätä.


Tähän vielä malliksi yksi repliikki kirjasta (en kuitenkaan kerro kuka sen sanoo ja kenelle): ”Ei ole suurempaa totuutta kuin se, minkä sydämesi kertoo. Siellä asustaa viisaus, jonka olet syntyessäsi unohtanut. Kuuntele sitä, etsi sitä. Ota vastaan elämän tarjoamat seikkailut”.


Lapseni antoivat kirjalle arvosanan 10+        Anita