torstai, 30. lokakuu 2014

Tet-viikko

Tet-viikko kirjastossa.

Kirjastossa tet-viikko on tosi mukavaa. Minulla on koko viikoksi ollut tekemistä olen saanut laitella joulukirjoja hyllyyn varastosta. Jopa sain valita mitä joulukirjoja otetaan joulun ajaksi kirjastoon.

Aamulla kun tulen töihin niin hyllytämme kirjat ja aakkostamme. Hajin postin hyllytyksen jälkeen Halpa-hallista. Sen jälkeen numeroin ja leimasin lehdet.

Ja olen ollut tiskillä palauttamassa ja lainaamassa kirjoja. Olen joulukirjoihin muuttanut laina aikaa ja pääsyt lähettelemään viestejä varatuista kirjoista.

Täällä kirjastossa olen päässyt oppimaan paljon uusia asioita ja täällä on ollut tosi mukavia työkavereita. Suosittelen kirjastoa tet-viikoksi koska täällä on rentoja päiviä ja mukavia työn tekiöitä

Iida Teeriaho

tiistai, 28. lokakuu 2014

RUNOSSA SYVÄHOIVAA

Maaria LEINONEN : HOIDA MEITÄ HILJAISUUS  (Kirjapaja 2014)

Vuosi vuodelta odotin aina hartaasti Maaria Leinosen uutta runokirjaa.  Hän tuli tunnetuksi hoitavista runoistaan, ja vieraili kauan sitten täällä Haapajärvelläkin niitä esittämässä.  Hämmästyin ja tulin murheelliseksi, kun sain kuulla hänen kuolemastaan.  

Tänä vuonna on postuumisti julkaistu Leinosen "HOIDA MEITÄ HILJAISUUS".  Tartuin kirjaan varovasti ja hellästi. Katsoin pitkään kansikuvan vanamonkelloja, ja kuvittelin kuulevani niiden hiljaa tiukuttavan Maarian metsässä sammalmättäällä.  Luin jokaisen runon viivytellen - katsellen, kuunnellen ja tutkien kielikuvien sanomaa.  Siellä värittyvät eri vuodenajat.  Muistoja lapsuudesta.  Koivu ja tähti.  Epätoivon suo, josta aukeaa kasvualusta toivolle.  Itku ja armo.  Kipu ja kiitollisuus.  Luopuminen ja lähdön hetki.  Poika joka juoksee onnellisena tuulia halaten! 

Tiedän, että tulen viipymään näissäkin runoissa uudestaan ja uudestaan.  Että voikin runo hoivata -  syvältä.

Birgit Hyvönen

keskiviikko, 24. syyskuu 2014

Harmaat enkelit; Mila Teräs

978_951_23_5830_4-normal.jpg

"Ryhdyn selailemaan äidin vanhaa keittokirjaa. Tänään haluan tehdä tytölle jotakin oikein hyvää. Olen sen velkaa, lupauksen: ei enää hermostumisia, ainakaan melkein tyhjästä, vaan enemmän lempeyttä ja pidempää pinnaa."

Kolmekymppinen Teresa elää perheineen Turkissa, Istanbulissa, mutta nyt hän on palannut isoäitinsä Helvin sairasvuoteen ääreen Suomeen pienen tyttärensä Selman kanssa. Tytär ja äiti asuvat mummon vanhassa talossa joka elää omaa elämäänsä.

Samalla kun äiti ja tytär yrittävät asettua kodiksi vanhaan taloon ja toisiinsa, Teresa käy hoitamassa isoäitiään, katsoo vanhuksen hidasta poishiipumista, jota edes rakkaudella leivotut pullat ja kakut eivät poista.

  Ruoka liittää sukupolvet ketjuun. Kukin on vuorollaan syöttäjä, ja muut avaavat suutaan, lapset sekä vanhukset.
- Syö vielä vähän, kehotan.
Ja kun isoäiti avaa suunsa, minusta tuntuu siltä kuin vihdoin puhuisimme asioista, jotka ovat aina olleet olemassa mutta joista olemme tähän asti vaienneet.

Kirjan edetessä sekä Teresan, että isoäidin Helvin elämä ja elämän kipupisteen avautuvat lukijalle vähitellen. Mila Teräs kirjoittaa kaunisti, upeita kielikuvia käyttäen. Kaunis, kaunis kirja, jossa pienissäkin lauseissa on isoja sanomia.

"Alan jo ymmärtää niitä äitejä, jotka valittelevat ajan kuluvan liian nopeasti. Ettei lapsia meille lopulta annettukaan, tuotiin vain käsivarsien läpi."

Kirja on kaunis kertomus sitkeydestä ja rakkaudesta, joka kantaa vaikeinakin hetkinä. Se on myös kertomus sodan jättämistä arvista. Niistä jotka näkyvät ja niistä jotka jäävät piiloon. Ja siitä miten kauas sellaiset arvet vaikuttavatkaan.

 

-Kirsi
 

 

 

 

maanantai, 22. syyskuu 2014

LINTUKODON LOPPU?

sota_2016-laine_jere-26666506-2018801702

Jere  LAINE:  SOTA 2016 : Lintukodon loppu?  (Nordbooks 2014)

Vappuna vuonna 2015 Eronneitten Miesten kerho kokoontuu juhlimaan ravintolaan.  Eletään siinä harhaluulossa, että Suomi on rauhallinen lintukoto.  Kerhoon kuuluu mm.  armeijan kapteeni Markku Laiho, joka on (kerholta salaa) rakastunut venäläiseen Galina Sokolovaan.  Kerhon johtomiehenä toimii mainosalalta Juhani Teräs, joka onkin sotkenut elämänsä kuviot katkerasti, ei vain avioliitossa, vaan myös työpaikallaan saaden esimieheltään vihat ja potkut.  Viina vie Jussia tuhon tietä.

Sitten yllättäen miehet kutsutaan ylimääräisiin kertausharjoituksiin.  Äkkiä kaikki muuttuu.  Eletään vuotta 2016:  Sauli Niinistö Suomen presidenttinä, Timo Soini pääministerinä, Vladimir Putin Venäjän presidenttinä, Mitt Romney Yhdysvaltain presidenttinä.  Venäjä lavastaa uudet 'Mainilan laukaukset' ja hyökkää Suomeen.  Kuka onkaan kuka, kun ollaankin sodassa?  Lukija saa tosissaan jännittää, miten Suomelle käy, kun vihollisen ylivoima on valtava ja jo vuosikymmeniä Suomessa asuneiden venäläisten nukkuvien agenttien tehtävät aktivoidaan.  Kaunis Galina on yksi heistä... 

Kirjailija Jere (Jarmo) Laine itse on Puolustusvoimista eläkkeellä oleva kapteeni.  'Sota 2016' tulee varmasti tempaamaan mukaansa sen lukijakunnan, joka on kalunnut läpi jo kaikki viime sodista kirjoitetut faktat ja fiktiot.  Mutta uusi sukupolvi lukee tätä kirjaa eri näkökulmasta.  "Hybridisota on nykypäivää",  totesi Puolustusvoimien nykyinen komentaja, kenraali Jarmo Lindberg valtakunnallisen maanpuolustuskurssin avajaisissa 15.9.2014.  "Painopiste on monipuolisessa informaatiosodankäynnissä, jonka ulottuvuuksia ovat mediavaikuttaminen ja psykologiset operaatiot myös sosiaalista mediaa hyödyntäen.  Mediaan syötetään uskottavasti vääristeltyä tietoa... puolustajan päätöksenteko tehdään mahdollisimman vaikeaksi."  (Ruotuväki 2014 : 16) 

Birgit Hyvönen

maanantai, 15. syyskuu 2014

TOISENLAISET AARRESAARET

Aarresaaret

Jarmo NIEMINEN: AARRESAARET : Helsingin saariston uskomaton luonto.  (Gummerus 2014)

Joku on nimennyt veroparatiisisaaret aarresaariksi.  Jarmo Nieminen tuo silmiemme eteen ihan toisenlaiset aarresaaret: Helsingin edustalla olevat luontoaarteiden saaret.  Nieminen kuljettaa lukijaa läpi kaikkien vuodenaikojen, päivin ja öin, kaikenlaisissa säoloissa Suomenlahden sotilassaarilla, esim. Kuivasaaressa, Vartiosaaressa, Kuninkaansaaressa ja hyvin usein Santahaminassa.  Luotaus saarten historiaan, kasveihin ja eläimiin tarjoaa monipuolisen oppitunnin ja elämyksen.  Vaellukset Niemisen kanssa johdattavat milloin luolien uumeniin lepakoita kuvaamaan, milloin tutkimaan sotahistoriallisia rakennuksia tai lintuja, kasveja, puustoa.  Kuninkaansaarella asuva Maija kertoo omin sanoin kokemuksistaan saarella asumisesta perheen kanssa.   Luonnon antimet sienineen, marjoineen, kaloineen ja se luonnon rauha ovat aarteista suurimpia. 

Yllättävänä tulee toteamus siitä, että puolustusvoimien poikkeava maankäyttö onkin edistänyt uhanalaisten lajien lisääntymistä: "... puolustusvoimat suojelee luontoa panssarivaunuilla jyräämällä, ampumalla, polttamalla ja räjäyttämällä."  Nyt armeija on luopumassa osasta saaria.  Aika näyttää, miten saarten luontoa jatkossa hoidetaan.  Everstiluutnantti Jarmo Nieminen on  aiemmin toiminut sotahistorian laitoksen johtajana ja tutkijana.  Saarten luonto on hänen sydänasiansa - kiitos, että tämän upean kirjan kautta mekin täällä Pohjanmaalla saamme vierailla näillä lumoavilla saarilla!

Birgit Hyvönen