sunnuntai, 15. tammikuu 2017

Sodassa ja Rakkaudessa

sodassa_ja_rakkaudessa.jpg

Historia on aina ollut lähellä sydäntäni, ja rakastan lukea historiallisia romaaneja sekä elämäkertoja jossa historian tapahtumia kerrotaan yhden ihmisen näkökulmasta. Sitä miten iso historiallinen tapahtuma näyttäytyy yhdelle ihmiselle ja mitä se saa aikaan yhden ihmisen arjessa. Mikrohistoriaa siis. Ja mikä on enemmän ihmisten arkea muuttavaa aikaa kun sota. Sodan kauheus niin rintamalla kuin myös kotona on hurjaa luettavaa, ja kuten Laila Hirvisaari on joskus jossain haastattelussa sanonut, parasta rauhantyötä on kirjoittaa sodasta. Uskon tämän pitävän paikkansa.

Chris Cleaven kirjassa Sodassa ja rakkaudessa seurataan Lontoolaisten nuorten aikuisten elämää toisen maailmansodan aikana. Kun sota julistetaan alkaneeksi Englannissa 18-vuotias Mary North ilmoittautuu heti vapaaehtoiseksi, vaikka vanhempien hyvän aseman johdosta, hän voisi jatkaa suojattua ja helppoa elämää koko sodan ajankin. Hän elättelee toiveita jännittävästä vakoojan toimesta, eikä kirkassilmäisyys ja into laannu, vaikka hänet määrätään opettamaan Lontooseen jääneitä lapsia; köyhiä, värillisiä ja vammautuneita.

Kun toisaalla Tom Shaw on päättänyt jättää koko sodan väliin. Kuitenkin hänen paras ystävänsä Alistair ilmoittautuu vapaaehtoiseksi, eikä Tomkaan voi enää jäädä omaan ullakkohuoneeseen odottamaan sodan loppua. Toiseksi keskeiseksi henkilöksi nouseekin kirjassa juuri Alistair.

Kirja vei mukanaan. Jäin pitkäksi aikaa miettimään Lontoon pommituksia, ja sitä tuhoa mitä ne saivat aikaan. Propaganda on ollut Lontoossa voimakasta, kansallistuntoa ja jaksamista on toitotettu kaupunkiin jääneille.  Myös Alistairin Maltan piirityksen aika sai mielenkiinnon heräämään. Näistä on luettava enemmän.

Rakkaus on piinaavaa, ehka sota-aikana vielä enemmän kuin muillon. Kun elämä voidaan ottaa pois milloin vain, on päätökset tehtävä nopeasti ja tunteita ei kannata säästellä. On surullista miten näiden nuorten aikuisten elämät muuttuvat ja kirkassilmäisyys karisee sodan edetessä.

Pysäyttävä, kaiken huomion vievä kirja jossa kuitenkin on rakkautta ja erinomaista tarinankerrontaa.

Helmet lukuhaasteeseen ujutan tämän kohtaan 34. Kirja ajasta jota et ole elänyt.

 

maanantai, 9. tammikuu 2017

Nainen joka unohti

nainen%20joka%20unohti.jpg

Etsin tuskaisesti joulun aikaan tätä kirjaa. Olin sen lainannut nimenomaan joululukemiseksi, mutta jostain syystä sitä ei löytynyt mistään. Kun joulu meni, löytyi joulukirjani ihan siitä samasta kasasta jossa kaikki muutkin lukemiseni ovat. Eli tarkoitus oli varmaan lukea tämä vasta nyt joulun jälkeen. Ja kannatti tämä avata. Sillä kun sen avasi ahmin satamäärin sivuja huomaamattani. 

Mitä kaikkea sinä olisit unohtanut jos kadottaisit elämästäsi kymmenen viimeistä vuotta?
Minun elämästäni olisi kadonnut monet lasten voitot ja tappiot jääkiekon junnupeleissä. Kahden vanhemman lapsen ripille pääsyt ja ylioppilasjuhlat. Nuorimmaisen koulun aloitus, monet työkiireet ja jouluvalmistelut.  Näiden lisäksi monta muuta suurta asiaa ja lisäksi satamäärin pikkujuttuja, joita ei nyt edes ajattele.

Liane Moriartyn kirja "Nainen joka unohti" on kertomus superäidistä, joka erään jumppatunnilla sattuneen pienen tapaturman jälkeen unohtaa lapsensa, kotinsa valmistumisen ja uudet ystävänsä. On myös muutama dramaattisempi asia jotka hän on unohtanut.

Avioliitto ei olekkaan mennyt suunnitelmien mukaan ja omasta äidistä paljastuu asioita joita Alice ei voi edes kuvitella.

Miten käy karille ajautuneelle avioliitolle, kun vaimo onkin uudelleen umpirakastunut mieheensä ja ymmärtää murrosikää lähestyviä lapsiaan huomattavasti paremmin kymmenen vuotta nuorempana itsenään.

Tämä on minun ensimmäinen Helmet-lukuhaaste 2017 -kirja. Luokittelisin tämän Oseanialaisen kirjailijan kirjaksi. Ainakin Wikipedia sanoo, että Australia kuuluu Oseaniaan. 

-Mia-

maanantai, 9. tammikuu 2017

Helmet-lukuhaaste 2017

Lukuhaaste2017%20bloginappi%281%29.jpg

 

Jo kolmatta kertaa Helmet-kirjastot haastavat lukijat mukaan koko vuoden kestävään lukuhaasteeseen. Leikkimielisenä tavoitteena on lukea 50 kirjaa, joista jokainen valitaan eri tavalla. Lukuhaasteen on tarkoitus tarjota uusia näkökulmia, innostaa ja auttaa löytämään myös uutta luettavaa aivan uudella tavalla.

Tänä vuonna myös Haapajärven kirjaston henkilökunta päätti lähteä haasteeseen mukaan. Kirjoitamme aiheesta koko vuoden ajan myös tänne blogin puolelle, ja aiheeseen liittyvät tekstit löydät tunnisteen ”Helmet-lukuhaaste 2017” alta.  

Haluatko sinäkin osallistua? Kirjastosta löydät myös valmiiksi tulostetun listan. Haasteeseen voi osallistua kuka tahansa, ja sen on tarkoitus olla stressitön, leikkimielinen ja innostava kokemus. Tyyli on vapaa! Apua voit aina kysyä myös kirjaston henkilökunnalta.

Tuhat elämää blogin Helmet-lukuhaasteen kirjat:

1. Kirjan nimi on mielestäsi kaunis
2. Kirjablogissa kehuttu kirja
3. Suomalainen klassikkokirja
4. Kirja lisää hyvinvointiasi
5. Kirjassa liikutaan luonnossa
6. Kirjassa on monta kertojaa     J. Ryan Stradal; Keskilännen keittiöt
7. Salanimellä tai taiteilijanimellä kirjoitettu kirja
8. Suomen historiasta kertova kirja
9. Toisen taideteoksen inspiroima kirja
10. Kirjan kansi on mielestäsi kaunis
11. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja
12. Politiikasta tai poliitikosta kertova kirja
13. Kirja "kertoo sinusta"
14. Valitsit kirjan takakannen tekstin perusteella
15. Kirjassa harrastetaan tai se liittyy harrastukseen
16. Ulkomaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut kirja
17. Kirjan kannessa on sinistä ja valkoista
18. Kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa
19. Yhdenpäivänromaani
20. Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö
21. Sankaritarina
22. Kuvitettu kirja
23. Käännöskirja
24. Kirjassa selvitetään rikos
25. Kirja, jossa kukaan ei kuole
26. Sukutarina
27. Kotipaikkakuntaasi liittyvä kirja
28. Kirja kirjailijalta, jolta olet aiemmin lukenut vain yhden kirjan
29. Kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluat oppia
30. Kirjan nimessä on tunne
31. Fantasiakirja
32. Kirja on inspiroinut muuta taidetta
33. Kirja kertoo Intiasta
34. Kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt 
Chris Cleave Sodassa ja rakkaudessa
35. Kirjan nimessä on erisnimi
36. Elämäkerta tai muistelmateos
37. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta
38. Kirjassa mennään naimisiin
39. Ikääntymisestä kertova kirja
40. Kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä
41. Kirjan kannessa on eläin
42. Esikoisteos  

43. Kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempään
44. Kirjassa käsitellään uskontoa tai uskonnollisuutta
45. Suomalaisesta naisesta kertova kirja
46. Oseanialaisen kirjailijan kirjoittama kirja    Liane Moriarty; Nainen joka unohti
47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit
48. Kirja aiheesta, josta tiedät hyvin vähän
49. Vuoden 2017 uutuuskirja
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

torstai, 5. tammikuu 2017

Keskilännen keittiöt

keskil%C3%A4nnen.jpg

Ennen joulua yritin keksiä jotain kevyttä ja hauskaa luettavaa itselleni. Jotain johon olisi kiva tarttua maha täynnä jouluruokaa, suklaarasia vieressä. Päädyin J. Ryan Stradalin Keskilännen keittiöt -kirjaan. Olin lukenut siitä useita vinkkauksia ja arvosteluja ja se tuntui juurikin sopivalta joulun ajan vapaapäiville. Myös takakansi lupaili paljon. Kirja on ollut Amerikkalaisten kirjakauppiaiden valinta vuoden parhaaksi esikoiseksi 2016.

Eli siis suurin odotuksin tartuin kirjaa. Romaanin päähenkilöksi nousee koulukiusattu, chilien kasvattamisesta innostunut Eva. Kirjassa seurataan Evan kasvua ja ammattimaista kehitystä kohti huippukokkina oloa kuitenkin niin, että itse Eva pääsee ääneen todella vähän. Kirjava joukko ihmisiä pompahtelee sivuilta kertomaan Evasta, tai siitä kokista, jonka kaikki haluaisivat tietää ja tuntea, mutta jonka valmistamalle illalliselle on tähtitieteellinen jonotuslista netissä. Päähenkilö Eva jää hieman etäiseksi, mutta hahmot hänen ympärillään ovat meheviä ja heistä lukisi mielellään enemmänkin.

Kirja on taattua viihdettä, mutta samalla se irvailee ruoka-alan muotivillityksille ja trendeille kepeästi. Eli, kun luulit tarttuvasi kepeään hömppäromaaniin, käteen jääkin viihtymisen ja rentoutumisen lisäksi aivan jotain muutakin! Ja kaikille ruokakärpäsen innostaneille, kirjassa piilee myös muutamia vähintäänkin kokeleilemisen arvoisia reseptejä! Esimerkiksi Toffeekarkit vaikuttivat enemmän kuin kokeilun arvoisilta.

Kaiken kaikkiaan, ihan kaikkia odotuksia ei kirja täyttänyt, mutta lukemisen arvoinen ehdottomasti!

Tämä on ensimmäinen Helmet- lukuhaasteen kirja, ja laitetetaan kategoriaan 6. Kirjassa on monta kertojaa

 

torstai, 29. joulukuu 2016

Kun kuulet laulun varjojen

kun_kuulet.jpg

 

Lapsena kotini vieressä oli suuri ja synkkä metsä. Sen keskellä kohosi kallio jonka päälle kiivettiin  retkelle. Puut olivat niin korkeita, että vain alimmille oksille uskalsi kiivetä. Metsän takana oli joki jonka yli emme saaneet siskoni kanssa mennä.
Kun aikuisena kävin tuota metsää tutkimassa, se paljastui pieneksi sekalaisista puista koostuvaksi alueeksi. Keskellä oleva kallio oli kutistunut kaivinkoneen kauhaan mahtuvaksi lohkareeksi ja joki pahaiseksi ojaksi. Mielikuvitus saa ihmeitä aikaan.

Annmari Dannebeyn kirja " Kun kuulet laulun varjojen"  löysi minut. Se eksyi käsiini töissä sattumalta. Sen ihastuttava kansi vaati tutkimaan tarkemmin ja kun kirjan aloitin, en malttanut sitä juurikaan käsistäni laskea. Tämä kirja imi mukaansa salaperäisyydellään ja odottamattomilla tapahtumilla. Arkiset askareet ja tapahtumat sekoittuvat fantasiaan. Kaiken outouden ja lumotun keskellä pyörii arki kaikkine rutiineineen.

 On vuosi 1745. Gvendal on markiisi de Belleroin uskollinen ratsumestari. Metsästysseurue jää vangiksi metsään mystisten ja kammottavien tapahtumien jälkeen. Aika metsässä pysähtyy. Hengissä selvinneet seurueen jäsenet perustavat metsään omalaatuisen kylän. Tähän kylään joutuu myös temperamenttinen tyttö Enora.

1950- luvulla Eurooppa, Ranska mukaan lukien toipuu toisesta maailmansodasta. Enora on juuri saanut potkut nahkavärjäämöstä. Hänellä on aikomus oikaista seuraavaan kylään tarunhoitoisen Eavin metsän läpi. Metsän reunassa hän kohtaa hohtavan valkoisen hevosen joka houkuttelee hänet mukaan syvemmälle puiden siimekseen.

Jokin salaperäinen mahti metsässä pitää sinne eksyneet sisällään ja pysäyttää ajankulun. Elämä metsän keskelle syntyneessä pienessä kylässä ei kuitenkaan ole vaaratonta vaan aika-ajoin joku sieppaa ihmisiä pohjattomaan rotkoon metsän keskellä. Jokin voima saa puut ja risut kääntymään siellä piileskeleviä ihmisiä vastaan. Kun valkoinen mustarastat aloittaa laulun on piilouduttava ja oltava näkymätön.

" Enora katseli markiisin vakavaa ilmettä. Miehen kasvoilla ei näkynyt häivähdystäkän hullun hourailuista. Ehkä hän näytteli. Yritti pelotella ja leikkiä. Enora ajatteli sitä pahaa, joka hänet oli ajanut metsän uumeniin. Hän muisteli hopeanharmaan hevosen lämmintä kylkeä selkäänsä vasten. Hän muisti myös unensa miehen ja katsahti vaistonvaraisesti salin seinällä roikkuvaa risukasaa."

Tekstin puhtautta ja rytmiä arvostavaa tämä kirja ei välttämättä innosta, mutta tarinan yllätyksellisyys ja erilaisuus vetosi minuun.

-Mia-