keskiviikko, 23. heinäkuu 2014

Siilo

siilo_0-normal.jpg

Luin kesälomalla jälleen jotain loistavaa: Hugh Howeyn Siilo, josta olinkin kuullut paljon ja se oli pitkään ollut pakko lukea -listalla. Ja kyllä kannatti!

Jo kauan ilma on ollut niin saastunutta, että elämä maan päällä on pelkkä legendoissa toistuva huhu. Ihmiset elävät siiloissa maan alla, ja tietoa maan päältä välittävät ainoastaan suuret kuvaruudut. Siilojen ihmiset tukeutuvat tiukkoihin sääntöihin. Jokainen syntymä vaatii vastaavasti kuoleman, ja jokaisella elämällä on oltava tarkoitus. Sääntöjen rikkojat karkotetaan sinne, minne muutamat yhteisön harmoniaa horjuttavat optimistit haaveilevatkin palaavansa: maan päälle.

Loistava dystopia, joka tempaa heti ensi sivuilta mukaansa. Sadat kerrokset maan alla ja keskeisessä asemassa oleva porraskuilu, joka on ainoa reitti kerrosten välillä saavat aikaan klaustrofobisen tunteen. Onko kaikki mitä on kerrottu totta, ja mitä totuus saisi Siilossa aikaan?

Pelottava, kiehtova romaani joka on luettava ensi istumalta loppuun. Jäänkin innolla odottamaan toista osaa, joka ilmestyy syksyllä.

-Kirsi

sunnuntai, 20. heinäkuu 2014

PARANNA SIENISILMÄÄ!

Sieniä ja ihmisiä

Saimi  HOYER & Petri  SALMELA: SIENIÄ & IHMISIÄ  (Tammi 2014)

Hoyer ja Salmela ovat koonneet ihastuttavan sienikirjan, jota siivittävät upeat, tunnelmalliset valokuvat ja sieniretket erilaisten asiantuntijoiden matkassa eri puolilla Suomea. Hauska kerronta - sieni-ihmisillä on aivan oma sienihuumorinsa - vauhdittaa maastoseikkailuja ja keventää asiallisten tietopalstojen lomassa.   Kuvat sienistä ovat onnistuneet hyvin.  Niiden lajituntomerkit, millaisesta maastosta ja mihin aikaan vuodesta kasvavat sekä mitä niistä kannattaa valmistaa ja miten säilöä, mm. nämä esitetään selkeästi. 

Aivan pakosta saalistusvietti villiintyy, kun katsoo "tattirouvia vaaleissa verkkonailoneissaan", kuivurin kehittäjä Martti Hakalan "suudelmaa tatille", kunniatohtori Juhani Ruotsalaisen "höperöintiä haperoista" tai Lilia Rönkön "pihvinkeruuta" metsässä lampaankääpiä kuusen juurelta löytäessään.  Villiyrttispesialisti Sami Tallberg maustaa sieniruokia mm. "osmankäämin sydämellä".  Nokirousku näyttäytyy tosi houkuttelevalta, mutta kasvaakohan niitä näillä lakeuksilla?  Ikivanha pakurikääpäkin esitellään mukavasti unohtamatta Aleksis Kiven Taula-Mattia. 

Erityisesti heräsi mielenkiinto Tero Taipaleen pakastekuivattujen sienten upeaan näyttely-kokoelmaan sekä Jouni Sierannan laajaan ja historialliseen sienikirjakokoelmaan.  Olisivat oivallisia retkikohteita.  Sieniharrastus voi olla kuin lintubongausta, mutta lisäksi herkullisesti paljon muutakin.

Birgit Hyvönen

 

perjantai, 27. kesäkuu 2014

OTTO & ONERVA

Erkki Evert KOIPIJÄRVI :  TAHDON : OMAISHOITAJUUTTA RAKKAUDESTA. ...Myötä- ja vastoinkäymisissä...   (kust. Kintunjälki  2013)

Ihastuttava romaani (vaiko sittenkin elämäkerta?) sinnikkyydestä omaishoitajan ja hoidettavan arjesta sairauksien vuoristoradalla. 

Onerva, entinen Kelan virkailija, saa epäonnistuneen aivoverisuonileikkauksen johdosta toispuolisen halvauksen.  Liikkuminen loppui ja puhekykykin meni, mutta palautuu osittain puheterapeutin avulla.  Kuntoutuksen avulla hän pääsee kotihoitoon.  Mutta uusia haavereita  tulee ja sairauksia sairauksien päälle.  Kun Otto pääsee eläkkeelle metsäyhtiöstä, alkaa ympärivuorokautinen omaishoito.  Otto on onneksi sitkeä ja sinnikäs, optimistinen ja huumorintajuinen.  Hän seuraa ajan menoa lehdistä ja uutisista ja ottaa niin kiivaasti kantaa yhteiskunnan 'järjettömyyksiin', että Onerva koittaa jo toppuutella. Kun esim.  Otto kertoo kuulleensa, että kauppoihin tulee kassarouvien tilalle kassa-automaatteja, joihin asiakkaat maksavat ostoksensa, parahtaa Onerva: "Älä Otto jatka - mua huimaa!"

Oton henkireikänä on luonto ja erityisesti askareet metsässä.  Hän toteaakin: "Mikä pitää yllä tämänikäisellä äijällä työkiihkon metänhoitohommiin?"

Kirja on kunnianosoitus kaikille omaishoitajille ja hoidettaville - ja ennen kaikkea rakkauskertomus.  Kauniit valokuvat kutsuvat lukijan Onervan ja Oton kotiin: tervetuloa!

Birgit Hyvönen

 

 

perjantai, 27. kesäkuu 2014

KOTEJA HYÖNTEISILLE

Minerva_kustannus : Hyönteishotelli : 9789524928823

Melanie  von  ORLOW:  HYÖNTEISHOTELLI : Rakenna koti pölyttäjähyönteisille. 30 helppoa mallia. (Minerva 2014)

Ei ollut ikinä ennen käynyt mielessänikään, että ihminen voisi rakentaa ötököille hotelleja.  Tämä kirja avaa silmät ihan uuteen ulottuvuuteen: hyönteiset (ehkä eivät kaikki?) toimivat monin tavoin ihmiselle välttämättöminä.  Ne ovat pölyttäjinä arvokkaan työn sankareita ihmisen ruoan valmistumisen ketjussa.  Esimerkkinä marjasato menetetään, jos ei ole pölyttäjähyönteisiä.  Näitä ahkeria pikku puurtajia voi suosia järjestämällä niille suotuisia pesimispaikkoja.  Kirjassa on 30 ohjetta kuvien kera.

"Iso hotelli on mainio projekti päiväkodeille tai koulupuutarhoihin sekä naapurusten talkootoimintaan..."

Birgit Hyvönen

torstai, 22. toukokuu 2014

5. aalto

Nimet%C3%B6n-normal.jpg

Minun täytyy ensin tunnustaa yksi asia. Pidän katastrofielokuvista. Ihan älyttömästi. On ihan sama onko kyseessä luonnonkatastrofi vai ulkoavaruuden olennot. Ihmiskunta puhaltaa yhteen hiileen ja selviää, yleensä. Olen myös lukenut jonkin verran tällaisia kirjoja, mutta eivät ne ole nousseet huipuiksi. Ehkä en ole vain löytänyt oikeita kirjoja.

Scifi ja dystopia kirjoihin olenkin tutustunut vasta viime vuosina, kun olen ottanut haltuun nuorten kirjoja vinkatessani niitä yläasteikäisille, ja olen hurahtanut. Joten kun tätä kyseistä kirjaa, Rick Yanceyn Viidettä aaltoa kehuttiin minulle, ei kauaa tarvinnut miettiä josko lainaisin kyseisen kirjan, enkä hetkeäkään katunut!

Maapallon yläpuolelle ovat tulleet pahaenteiset avaruusalukset, jotka eivät kuitenkaan ota mitään kontaktia ihmiseen. Kuitenkin ihmisten elämä muuttuu lopullisesti, kun 5 erilaista aaltoa kiertää maailmaa. Ensimmäisessä aallossa katkeavat sähköt kaikkialta. Tämän jälkeen tapahtuu asioita, joiden seurauksena suurin osa koko maapallon ihmisistä kuolee. Vain kourallinen jää henkiin. Heidän joukossa 16-vuotias Cassie tyttö. Cassie pakenee ja varoo luottamasta keneenkään. Hän vaeltaa nallen kanssa etsimässä pikkuveljeään, jolle lupasi palata hakemaan hänet.

Kirja on todella hyvin kirjoitettu ja suomennettu. Bonuksena hyvästä lukukokemuksesta olivat jokaöiset unet tuossa kaoottisessa maailmassa. Joka ilta kun luin kirjaa, näin siitä myös unia. Ja vaikka kirja on nuorten puolella, en itse asiassa huomannut sitä tekstistä monessakaan kohtaa. Suosittelen siis lämpimästi, ja taidan itsekin tästä lähtien tarkastella tuon nuorten hyllyn hieman tarkemmin...

-Kirsi