PRESTON, Douglas: ISKU  (Gummerus 2010)

PRESTON, Douglas: RIENAUS  (Gummerus 2011)

ISKUssa seikkaillaan mm. Amerikan koillisrannikolla, jonka mystisiin tapahtumiin harppunoituu sekä Kambodza että avaruudesta tuleva uhka.  Mutta mikä onkaan totuus taivaalta maan läpi sinkoutuneesta meteorista?  Tai jalokivistä, joiden radioaktiivinen säteily tuhoaa kantajansa?  Mysteereitä lähtee selvittämään CIA:n entinen agentti Wyman Ford - ja kuin sattumalta hän palkkaa assistentikseen Abbeyn, nuoren opiskelijatytön, jonka taidot fysiikassa, avaruustieteissä sekä merenkäynnissä ovat ratkaisevia.  Roistojen ajojahdissa Abbeyn kalastajaisä joutuu panttivangiksi ja liian rehellisten tiedemiesten henki on liipasimella.

Wyman Ford sankaroi myös RIENAUS-kirjassa.  Nytkin keskeisiä jännityksen nostattajia ovat tiedemiehet.  He työskentelevät hektisesti kaivokseen tehdyssä maanalaisessa laboratoriossa, jonne on rakennettu maailman kallein hiukkaskiihdytin ISABELLA.  Sitä mukaa kuin vaarallisen Isabellan testauksen jännittävä, henkeäsalpaava H-hetki lähestyy, kiihtyvät myös alueen paikalliset navajointiaanit, pari omituista pappismiestä TV-showneen ja Ilmestyskirjoineen, sekä USA:n valtion johto.  Kuvion taustalla kiihtyy myös riita maailmankaikkeuden alkuräjähdyksestä vastaan luomiskertomus.

Tässä siis kirjoja jännityksen ja seikkailun ystäville, varsinkin jos lukijoita kiinnostaa avaruuden ja fysiikan kiehtovat maailmat sekä arkielämää syvällisempien kysymysten filosofointi.

Birgit Hyvönen

TÄSSÄ  KOLME  HAUSKAA  KIRJAA:

INNA  PATRAKOVA  :  NAAPURIT  (Helsinki-kirjat 2011)

Patrakova osaa koskettaa kutkuttavasti naurusoluja - kiitoksen ansaitsee myös Eero Balkin mainio suomennos.  Aiheena on kesämökkeily suomalaisen järven rannalla.  Mökkinaapureina ovat epäluuloinen suomalainen pariskunta Leena ja Antti sekä rikas venäläinen Nikolai viehkeän  nuorikkonsa Lenan kanssa.  Pursuava tilannekomiikka ja kulttuurierojen väärinkäsitykset punovat räiskyviä kommelluksia kummallekin mökkinaapurille.  Lisävauhtia tuo venäläisten lemmikki, possu Boris, mutta Pietarista asti tulee lisää kommelluksia... Syvällisillä tai henkevillä ajatuksilla ei päätä vaivata, viinalla kylläkin...

JARI  ELSILÄ  :  KIMPPAKYYTIÄ   (Kaleva 2010)

Pilapiirtäjä Kari Suomalaisen luomistyön jatkaja Jari Elsilä ilahduttaa pilapiirroksillaan.  Hän pyöräyttelee kynällä suomalaisen yhteiskunnan "maailmanpyörästä" ja sen pyörittäjistä pistäviä havaintoja, loistavia pilakuvia ja hersyvää huumoria. 

ILKKA  KUUSISTO & JARMO PAPINNIEMI : SÄVELTEN SIIVILÄ  (Otava 2011)

Jo kansikuva lupaa, että kirjan on pakko olla hauska. Kuusiston ja Papinniemen yhteistyön tuloksena syntyi muusikko ja säveltäjä Ilkka Kuusiston riemukas muistelmateos.  Kuusisto tunnustaa, ettei ollut kiltti lapsi - isän kanssa tuli monesti ristiriitoja - ja koulussa kiusattiin tyyliin "Kuusistoa turpiin".  Liekö silloin kasvanut sitä sisua, itseironiaa ja huumoria, mitkä tulevat kirjassa esiin monissa käänteissä.  Työ muusikkona ei ole ollut kevyttä 'ruusuilla soittamista', mutta vastoinkäymisistä on aina selvitty. Kirja on raikas sukellus myös monen muun suomalaisen musiikkitaiteilijan ja -uurastajan  elämään, työhön ja haasteisiin.  - Ja huom. otsakkeessa on todellakin 'siivilä' eikä siivillä, kuten jossakin lehdessä mainostettiin... 

Birgit Hyvönen

Steve CHALKE : SEIS!  PYSÄYTÄ IHMISKAUPPA!   (Suomen Lähetysseura 2011)

Tämä ei ole vampyyrikirja eikä fantasiaa.  Tässä on dokumentti tämän päivän ihmiskaupasta ja orjatyövoimasta - ja koskettaa myös Suomea.  Ihmiskaupan uhreiksi joutuu vuosittain arviolta 2,5 miljoonaa ihmistä - ei ainoastaan köyhissä kehitysmaissa jossain kaukana, vaan myös Euroopassa.

Näitä uhreja ovat seksiorjiksi ostetut tai varastetut lapset - tytöt ja pojat - sekä naiset.  Oman karun tarinansa kertovat ne harvat naisuhrit, jotka ovat päässeet pakenemaan.  Sitten ovat lapsisotilaiksi pakotetut: arviolta 300 000 lasta, joista tyttöjä 30 %.  Orjatyövoimaa - ja varsinkin lapsia - käytetään monilla aloilla, esim.: tee, kahvi, kaakao, puuvilla, farkut, matot, matkapuhelimet jne. - Olemmeko me suomalaisetkin tietämättämme orjapiiskureita?

Suklaateollisuus käärii valtavat voitot, varsinkin joulun aikaan, mutta moniko tietää, että suklaan raaka-aineen kaakaon hankkimiseksi tuhannet lapsiorjat kärsivät pelloilla verille asti piiskattuina?  Maailman suurin kaakaon tuottaja on Norsunluurannikko. Kuluttaja-lehden (2011:8) mukaan tuossa maassa kaakaoviljelmillä työskentelee 200 000 lasta, joista 12 000:n arvioidaan olevan ihmiskaupan uhreja.  Samassa lehdessä Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Vartiala toteaa, että jotkut suuret ylikansalliset yhtiöt, esim. Mars-yhtiö, on ilmoittanut siirtyvänsä asteittain sertifioidun kaakaon käyttöön, eli Reilun kaupan raaka-aineisiin.  Suomessa Fazer, Panda, Leaf ja Brunberg ovat vielä "pahasti jälkijunassa", toteaa Vartiala.

Kirjassa annetaan meille tavallisillekin kuluttajille ohjeita, miten voimme toimia orjatyövoiman käytön vähentämiseksi.  Kuluttajilla on valta vaikuttaa; siitä esimerkkejä löytyy.  Kirja kannattaa ehdottomasti lukea! 

Birgit Hyvönen 

Sisko LATVUS : KAUKANA OMALTA MAALTA  (WSOY 2011)

Stalin vainosi inkerinsuomalaisia ja halusi hävittää suomalaisen kulttuurin Neuvostoliitosta kokonaan. Moni sai surmansa vainoissa, tuhansia joutui evakkoon Siperiaan.  Vuonna 1942 talvella Leningradin alue tyhjennettiin inkeriläisistä, jotka kuljetettiin ensin kuorma-autoilla Laatokan jäiden yli  ja sitten heidät lastattiin juniin härkävaunuihin.  Matka Siperiaan kesti monta viikkoa.

Kirjan Paavo on 13-vuotias Siperianmatkan alkaessa. Mukana on  äiti ja kaksi pienempää sisarusta. Isä on ollut sodassa, mutta hänetkin karkotetaan ja laitetaan samaan junaan.  Tapahtumia seurataan Paavon silmin. Kylmyys, alituinen nälkä, pelko, sairaudet ja täit tulevat tutuiksi, mutta onneksi vanhemmat tuovat lapsille turvan tuntua.  Matkalla ystävystytään kohtalotovereihin, joita ovat myös eestiläiset.  Seuraa Paavon kehityskertomus lapsesta nuoreksi mieheksi, vastuunkantaminen ja - rakastuminen.  Kovissa elämänolosuhteissa seuraa pettymys toisensa perään, mutta omien vanhempien ja isovanhempien antama tuki ja esimerkki kantavat sittenkin.  Paremman tulevaisuuden eteen kannattaa ponnistella.

Tämä Junior Finlandia -ehdokkaisiin kuuluva kirja sopii hyvin 8.-9.-luokkalaisille Suomen historian oheislukemistoksi.  Se tempaa mukaansa myös aikuisen.  Pysäyttää häpeämään tämän päivän "kaikki mulle nyt heti" -mentaliteettia sekä yletöntä ruoan tuhlaamista.

  Birgit Hyvönen

Erkki Evert KOIPIJÄRVI : ISÄ, POIKA JA LINNUNRATA  (kust. Kintunjälki 2011)

Taisi ennen vanhaan säästä puhuminen olla maaseudulla se suosituin puheenaihe, vaikuttihan sää jokapäiväiseen työntekoon ja ruoansaantiin perheelle paljon konkreettisemmin kuin nykyään.  Samalla siirrettiin isältä ja kylän miehiltä perinnetietoutta poikasille.  Kirjaan on koottu vuoden kierrolta runsaasti vanhoja sananparsia ja sääennustuksia, joiden pohjana oli taivaan ja luonnon merkit sekä kalenteri. Mainitut merkkipäivät on selitetty kirjan lopussa.

Kirja koostuu novelleista, joissa eletään sotavuotta 1943 kotirintamalla.  Pienet pojat kulkevat milloin isän, milloin vanhempien miesten mukana monissa askareissa ja vaikka näätäjahdissa.  Pojat saavat isällistä ohjausta. Koko kylä kasvattaa, kun monet isät ovat "siellä jossakin".  Kerronta on mukaansatempaavaa, eloisa sanasto virkistää silmiä, korvia ja sydäntä.

Kirjoittajan graafikkotytär on sommitellut kauniit luontoaiheiset "koristenauhat" sivuille erottamaan novellit ja sananparret toisistaan.  "Kintunjälki" on onnistunut!  Tässä on sääharrastajille mieluinen kirja - samoin niille, joita kiinnostaa entisajan työtavat ja elämä kotirintamalla.

Birgit Hyvönen

Barbara U. CHERISH :  ISÄNI,  AUSCHWITZIN KOMENDANTTI

Kymmenvuotiaana Bärbel Liebehenschel adoptoitiin amerikkalaiseen perheeseen.  Hänestä tuli silloin, vuonna 1953, Barbara Poune.  Saksan koti jäi taakse, uusi koti ja uusi elämä odotti Amerikassa. Valokuva lempeäkatseisesta isästä piilotettiin kaappiin.  Menneisyyden vaietut salaisuudet ja arvoitukset jäivät vuosikymmeniksi odottamaan arkistojen avaamista.

Vuonna 1998 Barbara oli vihdoin valmis lähtemään Saksaan selvittämään, millainen isä hänellä oli ollut ja mitä tämä oli tehnyt Hitlerin alaisena.  Matka vei myös Puolaan ja Itävaltaan.  Palapelin palasia alkaa löytyä yllättävän paljon.  Nürnbergin oikeudenkäyntejä edeltävien kuulustelujen asiakirjoista avautuu kuvia ja isän omia sanoja.  Kahden sisaren ja yhden veljen kertomukset ja kirjeet perheen tuskallisista kokemuksista sodan aikana ja sen jälkeen lähentävät Barbaraa omaisiin.  Äidin ja äitipuolen elämäntarinat löytyvät myös, mutta isänikävä heijastuu vahvimmin.  Vaikka isä oli tuomittu sotarikollisena kuolemaan 1948,  ei totuus ole vain mustavalkoinen; isästä löytyy myös hyvyyttä ja isänrakkautta.  Arkistomateriaali ja monet kuvat elävöittävät kerrontaa.   

Birgit Hyvönen

Nyt ei tule kirjavinkkiä, vaan hieno kuva ja hieman hehkutusta! Pyhäjärven kirjastossa oli Aleksis Kiven päivänä upea, erilainen näyttely. Kiviä oli seitsemän. Jokainen erilainen. Jokainen oli päässyt omalle jalustalleen. Jokaisesta kivestä oli löydetty yhtäläisyyksiä yhteen veljekseen. Kivet olivat kauniita, tekstit olivat kauniita. Myös näin voi lähestyä kansalliskirjailijoitamme! 

-Kirsi

"Tärkeitten kirjailijoitten" (Haanpään, Huovisen, Timo K. Mukan, Eeva Kilven)  kirjat ovat omassa kirjahyllyssä silmän kokeudella eli helposti löydettävissä. Tähän joukkoon on nyt Juoksuhaudantien, Ihmisen osan ja Jumalan sanan avulla raivannut itselleen tilaa Kari Hotakainen. Olen nauttinut suunnattomasti niin Juoksuhaudantiestä kuin Ihmisen osastakin ja uutta nautintoa oli tarjolla - ja tulee olemaan tulevina vuosina - Jumalan sanan muodossa.

Takakansi nimeää kirjan yhden päivän romaaniksi. Investointipankkiiri Jukka Hopeniemen on päästävä Saariselältä Helsinkiin aamutelevision suoraan lähetykseen, mutta Islannin tulivuoren purkauksen vuoksi lentoliikenne on seisauksissa. Tavallisen rahvaan kanssa samaan junaan Hopeaniemi ei astu, joten hänen on houkuteltava kuskikseen edesmenneen isänsä Uljas Hopeaniemen eläkkeellä oleva autonkuljettaja Armas, jolla on kuljettajaksi suostumiseen omat syynsä. 

Nautin suunnattomasti Hotakaisen oivalluksista, kielen notkeasta käytöstä hänen kuvatessaan kahden sukupolven rahantekijöitten elämää. Makustelkaapa vaikka seuraavia:

"Markkinavoimat avaavat television kuin itänaapurista tuodun hapankaalipurkin, jonka tuoreudesta ei ole mitään tietoa." 

"Televisiossa ei teknisenä laitteena ole mitään vikaa. Jumala sen loi, mutta Saatana tuunasi."

"Ei isiemme työtä, ei äitiemme huolta, ei menneen mutaa eikä tulevan kajoa. Syyllisiä etsitään uutterasti, syyttömiä sen sijaan on ruuhkaksi asti, heidän joukostaan ovat valikoituneet sivustakatsojat . He tuuraavat Jumalaa ja merkitsevät muistiin virheitä, joita eivät itse uskaltaneet tehdä." Huikeata kieltä, uskomattomia oivalluksia - LUKEKAA!

- eila

Diana WEBSTER & Victoria WEBSTER : NIIN MONTA MOUNT EVERESTIÄ  (Tammi 2011)

Kertomus alkaa suomalaisesta synnytyssairaalasta, jossa Diana Webster 35-vuotiaana saa esikoisensa. On vuosi 1965. Synnytys on vaikea, ja vauva kärsii happivajauksesta, minkä johdosta hänet myöhemmin todetaan lievästi CP-vammaiseksi.  Hätäkastetta varten äidin on äkkiä keksittävä tyttärelle nimi.  Jokin V-alkuinen, "V niin kuin voitto", hän miettii.  Victoria!  Nimikirjaimet V W ovat isän mielestä hauskat - onhan siinä hänen nimikkoautonsa.

Kautta kärsimysten voittoon vie pienen Victorian tie lapsuudesta koululaiseksi, sitten opiskelijaksi ja vihdoin unelma-ammattiin lääkäriksi.  Tämä tie kuvataan ensin Diana-äidin - lukuisten englannin kielen oppikirjojen tekijän - silmin; ja sitten kertojaksi vaihtuu Victoria.  Muiden ihmisten ennakkoluuloisuus ja ilkeys, koulukiusatuksi joutuminen ja yksinäisyys ovat kovia haasteita lapselle ja nuorelle - sekä vanhemmille.  Omien vanhempien rakkaus, tuki sekä luottamus lapsen lahjakkuuteen kasvattavat Victorialle  peräänantamattoman taisteluhengen.  

Uskon tämän kirjan ilahduttavan monia lukijoita ja antavan rohkaisua vastaavissa koettelemuksissa kamppaileville.  Toivottavasti se myös vähentää typeriä ennakkoluuloja. 

Birgit Hyvönen

Mirjami  HIETALA :  ISOVELI   (Tammi 2011)

Sotavuosina Hilja ja Arvi olivat nuori aviopari.  He saivat kolme lasta: ensin kehitysvammaisen Veikon, joka sokeutui myöhemmin, sekä terveet tytöt, Kirstin ja Hannan.  Kerronnasssa kulkee vuorotellen kaksi ajanjaksoa, sotavuodet 1941-44, jolloin Hilja-äidin on selviydyttävä pienen vammaisen pojan kanssa sekä valmistauduttava tyttöjen syntymään - sekä vuodet 1992-2005, jolloin perheen elämää katsotaan Kirsti-tyttären silmin.  Nyt äiti on kuollut ja isän leskeysvuodet ovat meneillään, kunnes taas vietetään hautajaisia.  Kirsti itse on saamassa jo lapsenlapsia.  Tässä vaiheessa Kirsti kiinnostuu ottamaan selvää vanhempiensa elämästä sotavuosina sekä Veikon taustasta.  Alkaa asennemuutos suhteessa äitiin sekä veljeen.  Vanhat jännitteet alkavat sulaa ja vähitellen Kirsti oppii ymmärtämään ja kunnioittamaan heitä.

Ihastuttava, lämminhenkinen kehityskertomus perheen ihmissuhteista.  Huipentuu hienosti lopussa Veikon 65-vuotissyntymäpäivään.

Birgit Hyvönen