maanantai, 15. kesäkuu 2015

ENKELI TUKHOLMASSA

enkelity.jpg

ELISE  LINDQVIST :  ENKELI  TUKHOLMAN  YÖSSÄ  (Päivä  2015)

Elisen elämä ja sielu särkyi jo lapsena, jolloin hän joutui hyväksikäytön uhriksi.  Koulussa hyväksikäyttö jatkui, ja hän joutui myös koulukiusatuksi.  Jo nuorena hänestä tuli prostituoitu.

Miten on sitten mahdollista päästä irti tuollaisesta 'vankeudesta'?  Ja miten on mahdollista, että entisestä prostituoidusta, jonka sielu ja ruumis oli rikkirevitty ja häväisty jo lapsuudesta asti, voi tulla auttaja, lohduttaja, turva, äitihahmo - kuin enkeli - Tukholman prostituoiduille?  Sitä ei järki ymmärrä.  Se on Jumalan ihme.  Työ, jota Elise on tehnyt pian 20 vuotta katutyttöjen, narkomaanien ja ihmiskaupan uhrien auttamiseksi on herättänyt Ruotsissa myös median kiinnostuksen, jopa kuningatar Silvia on halunnut haastatella Eliseä.  On tuskallista lukea siitä pahuudesta, jota nykyisen ihmiskaupan uhrit joutuvat kokemaan.  Moni pääsee hengestään.  Mutta on lohdullista ja riemullista lukea siitä hyvyydestä, jota Elise ja kumppanit Jumalan avulla välittävät näille kärsiville, hengenvaarassa eläville naisille Tukholman kaduilla.  Tällaisia selviytymistarinoita elävästä elämästä - tai pikemminkin helvetistä - toivon ja odotan lisää!

Birgit Hyvönen

 

maanantai, 15. kesäkuu 2015

PAKOON, PAKOON!

Et kai vain pelkää?    pakokor.jpg

GIUSEPPE CATOZZELLA :  ET KAI VAIN PELKÄÄ  (Like  2014)

EUNSUN KIM : POHJOIS-KOREA - yhdeksän vuoden pakomatka helvetistä  (Siltala 2014)

Tässä kaksi pakotarinaa tämän päivän maailmastamme. 'Et kai vain pelkää'  on kirjoitettu romaanin muotoon, mutta perustuu tositapahtumiin ja sijoittuu Somaliaan.  Sisaret Samia ja Hodan kasvavat perheessä, jossa vanhemmat kannustavat tyttöjään heidän harrastuksissaan. Hodan, joka on vanhempi, haluaa kehittyä laulajana.  Nuorempi sisar Samia on intohimoinen pikajuoksija, joka treenaa itsensä mukaan Pekingin olympialaisiin.  Kisojen jälkeen hän jatkaa valmentautumista kohti vuoden 2012 Lontoon olympiakisoja.  Mutta yht'äkkiä kaikki muuttuu! Isä ilmoittaa murheissaan tyttärilleen: "Tyttäreni, kaikki se mikä vielä eilen oli normaalia, on tänään vaikeaa."  Ihmisiä katoaa.  Ihmisiä murhataan.  Tytöiltä otetaan oikeudet pois.  Miten harjoittelet pikajuoksua mustassa burkhassa?  Al-Shabaab värvää pakkokeinoin nuoria poikia terroristiriveihinsä ja kylvää kauhua asukkaisiin. 

Hodan pakenee, ensin Eurooppaan ja sieltä lopulta Helsinkiin.  Samia oli aina vannonut isänmaanrakkauttaan ja uskollisuutta Somalialle, mutta pakon edessä hänenkin on paettava.  Lontoon olympialaisissa hän haluaa juosta kunniaa Somalialle.  Pakomatkalla salakuljettajat käyttävät hädänalaisten ihmisten tilannetta julmasti hyväkseen, sen joutuu Samiakin kokemaan.  Miten suhtautua pelkoon?  Miten kohdata vaarat?  Lukija elää vahvasti mukana pakomatkalla.  Mutta Lontooseen asti urhea Samia ei milloinkaan pääse...

Samoja tunteita lukija kohtaa Eunsun Kimin kirjassa pakomatkalla nälänhädän Pohjois-Koreasta Etelä-Koreaan.  Perheen isä ja isovanhemmat ovat kuolleet nälkään.  Äiti kahden tyttärensä kanssa pakenee nälän pakottamana. Alkaa pakomatka Kiinaan ja päättyy yhdeksän vuoden kuluttua Etelä-Koreaan.  Kiinassa he jäävät kiinni ja heidät palautetaan Pohjois-Koreaan, josta he pakenevat uudestaan.  Kiinassa he joutuvat ihmiskaupan uhreiksi.  Vuosien pakoilun ja piileskelyn jälkeen he vihdoin löytävät luotettavan tahon, joka auttaa heitä pakenemaan Mongolian kautta Etelä-Koreaan.  Nyt alkaa myös herääminen siitä valheen vankilasta, jossa he aivopestyinä ovat ennen eläneet.  Tunteiden kirjo on valtava.  Lukijalle herää kysymys, miten näitä ihmisiä voi auttaa. ' Joka tietoa lisää, se tuskaa lisää' on tuttu lause, mutta siitä huolimatta nämä kirjat kannattaa lukea!  Ja varsinkin nyt, kun Eurooppaan tulee uusia pakolaisia koko ajan.

Birgit Hyvönen

tiistai, 28. huhtikuu 2015

Tyttö sinä olet...

tytt%C3%B6.jpg

Olen rakastunut. Jälleen kirjaan. Mutta tämä rakkaus on jotenkin vielä hykerryttävämpää kuin monesti aikaisemmin. Tämä kirja on vienyt sydämeni, ja etenkin niin että olen onnellinen että Jenni Pääskysaari kirjoitti kirjan joka olisi pitänyt olla olemassa jo silloin kun itse kippuroi nuoruuden tuskissa. Kiitos Jenni että pystyin nyt ostamaan tämän kirjan omalle tyttärelleni, joka lukee sitä sängyssä, sohvalla, lattialla, ruokapöydässä... Enkä missään käske häntä laittamaan tätä kirjaa sivuun. (Paitsi ehkä aamulla kun olisi pitänyt lähteä jo kouluun, mutta silloinkin niin että jatka illalla.)

Tämä kirja on kaikkien tyttöjen, nuorten ja ei ehkä enää niin nuorten voimakirja. Kun eilen katselin epätoivoisena kukkiani, mielessä pyöri "Jos et vielä tiedä, missä haluaisit olla taitava, älä hätäile, se selviää sinulle kyllä." Siispä en hätäile. Vahvuusalueeni ovat jossain muualla.

Kirjassa on haastateltu useita tunnettuja tyttöjä ja naisia, jotka kertovat omasta tyttöydestään ja siitä miten tärkeää on olla juuri sellainen kun itse haluaa.

Ja ehkä eniten, kahden tyttären äitinä minua kosketti kirjan lopupuolella juttu, joka oli otsikoitu että IHANA. Se alkaa näin.

"En tiedä onko oikeastaan mitään ihanampaa kuin pieni, urhea tyttö, jolla on koko elämä edessään. Vaikka kukaan ei muistaisi sanoa sinulle, että olet ihana, sinä olet. Sinussa on kaikki maailman voima, taidot, valo, ilo, äly, viisaus ja lämpö, kunhan jaksat etsiä ne sisältäsi...."

-Kirsi

 

tiistai, 14. huhtikuu 2015

Ehkä Rakkaus oli totta

ehk%C3%A4rakkaus.jpg

Jos olisin jostain saanut varastettua päivän niin, ettei olisi mitään mitä pitäisi tehdä, ja jos minulla olisi sohva käytössä, villasukat ja ehkä suklaata, seurakseni valitsisin juuri tämän Sadie Jonesin Ehkä rakkaus oli totta kirjan.

Ja vaikka minulla ei ole sitä vapaata päivää ollutkaan, sohva toisinaan, villasukat lähes aina ja joskus jopa suklaata, vein tämän kotiin ja vietin sen kanssa ihania hetkiä jolloin kasautuvat pyykkivuoret ja mekastavat lapset olivat jossain ihan toisessa todellisuudessa. Ja kun kirja loppui viime yönä, en olisi mistään hinnasta halunnut sen päättyvän.

Kirja on viipyilevä ja surumielinen kuvaus 1960-luvun lopun Lontoosta ja sen teatteripiireistä ja rakkaudesta. Siitä mitä kaikkea ihmiset ovat valmiita tekemään rakkauden tai siksi luullun tunteen eteen. Kirja ei ole millään muotoa siirappinen tai muutenkaan ätelä rakkausromaani, ja olisi väärin kutsua tätä kirjaa edes rakkausromaaniksi. Kirja kertoo intohimosta, ihmisten välisistä suhteista ja siitä miten tärkeää on löytää ne ihmiset ja asiat joiden kanssa tuntee olevansa kotona. Romaanissa aika kulkee eri tahdissa kuin meillä. Ilman kännyköitä ja nettiä kohtaamiset ovat sattuman kauppaa, tai ajoissa suunniteltuja. Oli äärimmäisen rauhoittavaa lukea kirjaa jossa ihmisillä ei ollut kiire, kuin korkeintaan tapaamaan rakastettuaan.

Lämpimästi suosittelen ja painan mieleeni kirjailijan. Tämä on häneltä ensimmäinen suomennettu romaani, joten jään ehdottomasti odottamaan seuraavaa. Vielä erityishuomio suomennoksen sujuvuudesta. Ammattitaitoista työtä.

-Kirsi

torstai, 30. lokakuu 2014

Tet-viikko

Tet-viikko kirjastossa.

Kirjastossa tet-viikko on tosi mukavaa. Minulla on koko viikoksi ollut tekemistä olen saanut laitella joulukirjoja hyllyyn varastosta. Jopa sain valita mitä joulukirjoja otetaan joulun ajaksi kirjastoon.

Aamulla kun tulen töihin niin hyllytämme kirjat ja aakkostamme. Hajin postin hyllytyksen jälkeen Halpa-hallista. Sen jälkeen numeroin ja leimasin lehdet.

Ja olen ollut tiskillä palauttamassa ja lainaamassa kirjoja. Olen joulukirjoihin muuttanut laina aikaa ja pääsyt lähettelemään viestejä varatuista kirjoista.

Täällä kirjastossa olen päässyt oppimaan paljon uusia asioita ja täällä on ollut tosi mukavia työkavereita. Suosittelen kirjastoa tet-viikoksi koska täällä on rentoja päiviä ja mukavia työn tekiöitä

Iida Teeriaho