tiistai, 19. elokuu 2014

SYKSYN MAKUPALAT

Barbro Forsberg & Stefan Lindberg:  POIMI PARHAAT RUOKASIENET  (wsoy 2012)

Kirsti Eskelinen: SIENESTÄJÄN  SUOSIKIT (Gummerus 2012)

P. Salo, T. Niemelä, U. Salo:  SUOMEN SIENIOPAS (wsoy, 2. p. 2009)

T. Siuvatti & P. Penkkimäki:  METSÄKIRJA : Syötävää ja askarreltavaa (Readme 2014)

Kootessani Haapajärven kirjastoon sieniaiheista teemanäyttelyä kuvien ja sienikirjojen avulla, tutustuin Hoyerin & Salmelan 'Sieniä ja ihmisiä' uutuuskirjan lisäksi yllämainittuihin kirja-aarteisiin.  SUOMEN SIENIOPAS on todella laaja, siinä esitellään n. tuhat kotimaista sienilajia, mutta kuvat jäävät pieniksi.  Sen sijaan  POIMI PARHAAT RUOKASIENET  keskittyy 40 hyvään ruokasieneen ja niistä on upeat, suuret valokuvat ja tarkat tuntomerkit.  Näiden kuvien avulla aloittelijakin oppii tunnistamaan monta hyvää ruokasientä.  Eskelisen SIENESTÄJÄN SUOSIKIT keskittyy 37 sieneen tarjoten mainioita ruokaohjeita.  Tekijä herkuttelee myös Suomen kielellä keksiessään hauskoja lempinimiä eri sienille, esim. hän kutsuu hallavahakasta 'kuuran ballerinaksi'.

METSÄKIRJAssa käsitellään sienien lisäksi niitä entisaikojen arjen taitoja, joilla hyödynnettiin luonnon monenlaisia  antimia.  Esimerkkinä pihkasalvan ja tervan valmistus, mahlan keruu, tuohikopan ja taulan teko, ym.  Työmenetelmistä on selkeät ohjeet ja kuvat.  Viehättävä kirja!

"Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt..."  Kävin tänään metsässä lenkillä ja löysin haperoita, kehnäsieniä ja kantarelleja - unohtamatta upeaa neitoperhoa!  -  Tervemenoa metsään ja tervetuloa Haapajärven kirjastoon tunnistamaan sieniä!

Birgit Hyvönen  :)

 

perjantai, 8. elokuu 2014

Lasteni tarina

resize-normal.jpg

Luin Essi Kummun kirjan Lasteni tarina yhdeltä istumalta. Ja nyt kun haluaisin kertoa siitä, tuntuu että sanat loppuvat. Kun tytär kiipeää syliin ja kyselee vauva-ajasta, ei tiedä mitä sanoisi

“En pysty kertomaan syntymätarinaa, sillä en muista sitä. En pysty kertomaan sitä, sillä sen muisteleminen avaisi minussa sellaisen paikan, että arkielämä askareineen kävisi liian raskaaksi elää. Mutta syntymätarina on ratkaiseva.”

Näin alkaa Essin tarina lapsista, äidiksi kasvamisesta, oman itsensä tuntemisesta. Essi puhuu myös paljon suvun muistista ja tunneperimästä, siitä miten tulevat sukupolvet oppivat tavan tuntea ja toimia aikaisemmilta sukupolvilta, tietämättään. Niin totta, ja kuitenkin niin piiloitettua.

Äärettömän kaunis juonne kirjassa on myös papan kohtaaminen, kyläily. Kaikki se mitä jää sanomatta ja sanotaan.

En kerro enempää. Suosittelen vain. Itseeni ainakin kolahti niin, että luen kirjan uudelleen, kunhan pään sisäinen kohina hiljenee.

-Kirsi
 

keskiviikko, 23. heinäkuu 2014

Siilo

siilo_0-normal.jpg

Luin kesälomalla jälleen jotain loistavaa: Hugh Howeyn Siilo, josta olinkin kuullut paljon ja se oli pitkään ollut pakko lukea -listalla. Ja kyllä kannatti!

Jo kauan ilma on ollut niin saastunutta, että elämä maan päällä on pelkkä legendoissa toistuva huhu. Ihmiset elävät siiloissa maan alla, ja tietoa maan päältä välittävät ainoastaan suuret kuvaruudut. Siilojen ihmiset tukeutuvat tiukkoihin sääntöihin. Jokainen syntymä vaatii vastaavasti kuoleman, ja jokaisella elämällä on oltava tarkoitus. Sääntöjen rikkojat karkotetaan sinne, minne muutamat yhteisön harmoniaa horjuttavat optimistit haaveilevatkin palaavansa: maan päälle.

Loistava dystopia, joka tempaa heti ensi sivuilta mukaansa. Sadat kerrokset maan alla ja keskeisessä asemassa oleva porraskuilu, joka on ainoa reitti kerrosten välillä saavat aikaan klaustrofobisen tunteen. Onko kaikki mitä on kerrottu totta, ja mitä totuus saisi Siilossa aikaan?

Pelottava, kiehtova romaani joka on luettava ensi istumalta loppuun. Jäänkin innolla odottamaan toista osaa, joka ilmestyy syksyllä.

-Kirsi

sunnuntai, 20. heinäkuu 2014

PARANNA SIENISILMÄÄ!

Sieniä ja ihmisiä

Saimi  HOYER & Petri  SALMELA: SIENIÄ & IHMISIÄ  (Tammi 2014)

Hoyer ja Salmela ovat koonneet ihastuttavan sienikirjan, jota siivittävät upeat, tunnelmalliset valokuvat ja sieniretket erilaisten asiantuntijoiden matkassa eri puolilla Suomea. Hauska kerronta - sieni-ihmisillä on aivan oma sienihuumorinsa - vauhdittaa maastoseikkailuja ja keventää asiallisten tietopalstojen lomassa.   Kuvat sienistä ovat onnistuneet hyvin.  Niiden lajituntomerkit, millaisesta maastosta ja mihin aikaan vuodesta kasvavat sekä mitä niistä kannattaa valmistaa ja miten säilöä, mm. nämä esitetään selkeästi. 

Aivan pakosta saalistusvietti villiintyy, kun katsoo "tattirouvia vaaleissa verkkonailoneissaan", kuivurin kehittäjä Martti Hakalan "suudelmaa tatille", kunniatohtori Juhani Ruotsalaisen "höperöintiä haperoista" tai Lilia Rönkön "pihvinkeruuta" metsässä lampaankääpiä kuusen juurelta löytäessään.  Villiyrttispesialisti Sami Tallberg maustaa sieniruokia mm. "osmankäämin sydämellä".  Nokirousku näyttäytyy tosi houkuttelevalta, mutta kasvaakohan niitä näillä lakeuksilla?  Ikivanha pakurikääpäkin esitellään mukavasti unohtamatta Aleksis Kiven Taula-Mattia. 

Erityisesti heräsi mielenkiinto Tero Taipaleen pakastekuivattujen sienten upeaan näyttely-kokoelmaan sekä Jouni Sierannan laajaan ja historialliseen sienikirjakokoelmaan.  Olisivat oivallisia retkikohteita.  Sieniharrastus voi olla kuin lintubongausta, mutta lisäksi herkullisesti paljon muutakin.

Birgit Hyvönen

 

perjantai, 27. kesäkuu 2014

OTTO & ONERVA

Erkki Evert KOIPIJÄRVI :  TAHDON : OMAISHOITAJUUTTA RAKKAUDESTA. ...Myötä- ja vastoinkäymisissä...   (kust. Kintunjälki  2013)

Ihastuttava romaani (vaiko sittenkin elämäkerta?) sinnikkyydestä omaishoitajan ja hoidettavan arjesta sairauksien vuoristoradalla. 

Onerva, entinen Kelan virkailija, saa epäonnistuneen aivoverisuonileikkauksen johdosta toispuolisen halvauksen.  Liikkuminen loppui ja puhekykykin meni, mutta palautuu osittain puheterapeutin avulla.  Kuntoutuksen avulla hän pääsee kotihoitoon.  Mutta uusia haavereita  tulee ja sairauksia sairauksien päälle.  Kun Otto pääsee eläkkeelle metsäyhtiöstä, alkaa ympärivuorokautinen omaishoito.  Otto on onneksi sitkeä ja sinnikäs, optimistinen ja huumorintajuinen.  Hän seuraa ajan menoa lehdistä ja uutisista ja ottaa niin kiivaasti kantaa yhteiskunnan 'järjettömyyksiin', että Onerva koittaa jo toppuutella. Kun esim.  Otto kertoo kuulleensa, että kauppoihin tulee kassarouvien tilalle kassa-automaatteja, joihin asiakkaat maksavat ostoksensa, parahtaa Onerva: "Älä Otto jatka - mua huimaa!"

Oton henkireikänä on luonto ja erityisesti askareet metsässä.  Hän toteaakin: "Mikä pitää yllä tämänikäisellä äijällä työkiihkon metänhoitohommiin?"

Kirja on kunnianosoitus kaikille omaishoitajille ja hoidettaville - ja ennen kaikkea rakkauskertomus.  Kauniit valokuvat kutsuvat lukijan Onervan ja Oton kotiin: tervetuloa!

Birgit Hyvönen