keskiviikko, 3. helmikuu 2016

Kaupunkilegendasta se lähti.

Kuokkamummo.jpg


Kun ihminen omaa turhan vilkkaan mielikuvituksen, ei pitäisi tarttua kauhukirjallisuuteen. Eikä pitäisi elää siinä harhaluulossa, ettei koskaan joudu nukkumaan yksin.
Tämän unohtaneena tartuin karmivan kansi­kuvan omaavaan Kuokkamummoon. Ilmaan jäävän loppuratkaisun pelottelemana huomaan kellon lähentelevän kahtatoista ja koira on vielä käyttä­mättä iltalenkillä.
Pimeät pyöräkellarit, pommisuojat ja kerros­talojen kaikuvat rappukäytävät ovat minulle tuttuja lapsuudesta ja teini-iästä. Ne olivat niitä sateisten ja kylmien kelien kokoontumispaikkoja, joihin keräännyttiin kertomaan kummitusjuttuja ja leikkimään veristä kättä. Niin ne ovat myös Marko Hautalan kirjassa.
Kukapa olisi kauhukertomukseen sopivampi henkilö kuin nuoruuden uhmaa ja uhkarohkeutta pursuava nuori mies. Jokainen meistä on kuullut legendoja oman koti­paikkakuntansa liepeillä ilmestyneistä kummituk­sista, kuten katoavasta liftari­naisesta.
Hautalan kirjan Kuokkamummo on Vaasan Suvi­lahden oma urbaanilegenda. Tässä kertomuksessa pommisuoja toimii alkuna tapahtumille, jotka päättyvät osaltaan karmivalla tavalla kirjan viimeiselle sivulle. Vai päättyvätkö sittenkään?
Lähiön nuoret suorittavat teiniriitin, jossa kokoon­nutaan kuulemaan tarinaa kuokka­mummosta. Onko kaikki sittenkään legendaa? Mitä ovat oudot katoamiset? Miksi tietylle syrjäiselle saarelle ei mene edes virkavalta?
Tarinat elävät. Nämä tarinat ovat muistissa myös lapsuudestaan väitöskirjaa vääntävällä Maisalle, joka yrittää näin selvittää nuoruuden traumojaan. Teinirakkauttaan muisteleva Samuel puolestaan palaa nuoruuden outoihin tapahtumiin järjestäessään kuolleen isänsä asuntoa.

Sagal Yusuf on tapahtumien keskipisteessä tämän päivän Vaasassa.

”Pakene! Sagal alkoi huutaa, vaikka ei tiennyt miksi. Hän kääntyi ympäri ja alkoi rämpiä kohti rantaa. Jalat tiesivät äkkiä täsmälleen, mistä suunnasta äänet kuuluivat. Uupumus sumensi näkö­kentän, mutta edessä erottui jo ihmisen hahmo...”

 - Mia

tiistai, 26. tammikuu 2016

AGENTTITRILLERI

Vaeltaja.jpg

Terry  HAYES : VAELTAJA  (Bazar 2015)

Kansikuva ei kyllä yhtään houkuttele tarttumaan tähän 810-sivuiseen kirjaan.  Työtoveri kuitenkin kehui sitä niin paljon, että pakko oli tarttua. 

Romaanin kerronnassa vuorottelevat "pyhis ja pahis", joiden kohtaamiseen lukijaa valmistellaan henkeäsalpaavan jännityksen kumuloituessa pikku hiljaa huippuunsa.  Päähenkilö "Vaeltaja", Yhdysvaltain turvallisuuspalvelun salainen agentti (entinen), muistelee elämänkaartaan lapsuudestaan asti.  Lukijaa kuljetetaan Vaeltajan elämän varrella olleissa komennustehtävissä, joissa tekemiään virheitä ja onnistumisia hän arvioi.  Siinä lukija ehtii saada hengähdystauon, kirja ei ole yhtäjaksoista hengenahdistusta aiheuttavaa vauhtia, väkivaltaa ja pauketta 007:n tapaan, vaikka väkivalta onkin teemana alusta loppuun. 

Toisaalla lukija temmataan salaperäisen muslimimiehen, "Saraseenin", matkaan, hänen lapsuuteensa, aikuisuuteen ja kehittymiseen äärimuslimiksi ja terroristiksi, joka aloittaa määrätietoisen, hirvittävän suunnitelman koko USA:n kansan tuhoamiseksi.  Mutta häntä on äärimmäisen vaikea jäljittää.  Vaeltajan saama elämänsä suurin haaste ja tehtävä kiihdyttää kummasti lukijan pulssia.  Mutta mikä saa ihmisen muuttumaan terroristiksi?  Kun syy löytyy, oppii ymmärtämään, vaikka ei voikaan hyväksyä.  Vaeltaja oppii myös, miten valtava voima kätkeytyy vanhemman rakkauteen lastaan kohtaan.  Hän pohtii myös sitä, mitä oikeasti on sankaruus.  Vaeltaja itse on yksinäinen susi, mutta löytyy kirjasta aito rakkaustarinakin...

En ihmettele, jos tämä taitavasti kirjoitettu tarina päätyy vielä elokuvaksi.  Tässä on kirja niille, jotka fanittavat esim. Robert Ludlum'ia, Tom Clancy'a tai Lee Child'ia.

Birgit Hyvönen

tiistai, 19. tammikuu 2016

Kerro minulle...

Kerro%20minulle.jpg

Jojo Moyes

Kerro minulle jotain hyvää

 En ehkä osaa edes kertoa mikä tässä kirjassa oli niin loistavaa. Ehkä mielentila oli oikea tai tarina vain oli niin hyvä. Alkuun en uskaltanut tästä edes kirjoittaa mitään, etten turmelisi sen luomaa mielikuvaa. Nyt kun aikaa on jonkin verran kulunut, ajattelin tarttua siihen ja selvittää ehkä itsellenikin mikä sen taika oli.

Kerro minulle jotain hyvää on ulkoasultaan kirja joka pakottaa tarttumaan siihen. Se on "karkkia". Koko kirja kertoo jotain hyvää ja lämmintä, mutta vastapainoksi se välillä melkein musertaa epätoivollaan. Se on kertomus auto-onnettomuudessa neliraajahalvaantuneen Willin ja elämäänsä eteenpäin raahustavan Loun yhteisestä matkasta. Will on ennen onnettomuutta viettänyt railakasta ja aktiivista nuorenmiehen elämää. Siihen on kuulunut kaikki mitä nuorimies voi haaveilla. Extreme-lajeista kauniisiin tyttöystäviin. Traaginen onnettomuus vie mieheltä kaiken; liikuntakyvyn, vapauden, työn ja elämänhalun.

Louisa on saanut potkut pienestä konkurssin partaalla kiikkuvasta ruokapaikasta ja etsii epätoivoisesti työtä. Useiden torjuntojen masentamana hän tarttuu työnvälityksen tarjoamaan viimeiseen oljenkorteen ja ottaa vastaan työn Willin henkilökohtaisena avustajana.

Nämä kaksi erimaailmoista tullutta ihmistä joutuvat vastoin tahtoaan tulemaan toimeen keskenään. Will odottaa varovaista ja myötäilevää kohtelua, mutta Louisa ei siihen suostu vaan alkaa kehittää Willin virkistämiseksi aina vain ihmeellisempiä tempauksia. Välillä ne menevät totaalisen pieleen ja Will kotiutuu tapahtumista entistä äreämpänä. Lou ei kuitenkaan luovuta ja pikkuhiljaa näiden kahden välille syntyy erikoinen jännite. Sitä ei voi kutsua rakkaudeksi vaan se on toisen ihmisen ymmärtämistä jotain jota sanotaan tylsästi sielujen sympatiaksi.

Kyyneliltä ei tätä kirjaa lukiessa välty, mutta ei myöskään naurulta. Se vie lukijan läpi kaikkien tunneryöppyjen. Se antaa toivoa ja saa uskomaan ihmeisiin.

- Mia -

tiistai, 19. tammikuu 2016

LUMILAUTAILIJAN MURHA

salattu.jpg

Dani  PETTREY  :  SALATTU  (Aikamedia 2015)

Pettrey'n kirja SALATTU on toinen osa hänen Alaska-jännärisarjassaan.  Alaskaan sijoittuvia romaaneja ei ihan joka päivä osukaan käteen, joten siksikin kirja herätti mielenkiintoa.

Keskeisiä henkilöitä ovat  lumilautailun huippukyky Karli, joka löydetään surmattuna juuri ennen suuren kilpailun aloitusta,  rikospoliisi Landon sekä McKennan perhe.  Perheen poika Reef vangitaan epäiltynä murhasta.  Reefin sisar Piper on satavarma Reefin syyttömyydestä, mutta liian moni haluaa Reefin tuomittavaksi.  Piper ei luota sheriffiin, vaan aloittaa omin päin perheensä tukemana omat tutkimukset.  Onneksi hän saa vielä poliisi Landonin etsiväparikseen.  Alkaa epätoivoiselta näyttävä tehtävä, jossa riittää mysteerejä,  jännitystä ja yllättäviä käänteitä.  Alaskan talvinen luonto puhaltaa rajun lumimyrskyn voimin jarruttaen tutkimuksia.  Ja kannoilla seuraa vaarallinen varjostaja.  Aika käy vähiin...

Romaani on viihdyttävä ja jännittävä.  Se on myös rakkaustarina.  Lisäksi se edustaa kunnioittavasti perinteisiä kristillisiä arvoja.  Sattumalta aloitin sarjan kakkos-osasta.  Nyt täytyy ottaa kiinni ensimmäinen osa UPONNUT.  Ja sarjaan on tulossa vielä monta jatko-osaa...

Birgit Hyvönen

 

 

tiistai, 12. tammikuu 2016

VANKI VAI VAPAA?

vapaa.jpg

Annamari MARTTINEN : VAPAA   (Tammi  2015)

Marttisen romaani 'VAPAA' tarttuu kirpaisevan ajankohtaiseen aiheeseen turvapaikanhakijoista Suomessa.  Tapahtumapaikkana on  vastaanottokeskus Konnunsuon entisessä vankilassa.  Lukija pääsee näkemään, millaista arkiohjelma ja elämä on vastaanottokeskuksessa turvapaikanhakijan silmin.  Turvapaikanhakijoista päähenkilöksi nousee irakilainen Mahdi, toimittaja.  Hänen vanhempansa on surmattu Irakissa ja hän itse on joutunut poliisivankilassa kidutuksen uhriksi.  Veli Alin kohtalo jää mysteeriksi.  Mutta Mahdi pääsee pakenemaan.  Väärennetyn henkilöpaperin avulla hän saapuu lopulta Helsinkiin pyytäen turvapaikkaa.

Karmeat kokemukset ravisuttavat Mahdia varsinkin öisin painajaisissa ja päivisin kehossa kidutuksen jättämissä ruhjeissa.  Miten kaikesta kokemasta voi selvitä selväjärkisenä?  Tunteet kuohuvat vuoroin pelon, häpeän, jännityksen ja surun hyökyaallokossa.  Kuitenkin välillä pilkahtaa myös toivo, ja siitä nousee kiivas halu opetella suomen kieltä ja päästä uuden elämän alkuun.  Halu yrittää parhaansa ja näyttää, mihin pystyy.  Suomen kielen kielikurssi muodostaa pääohjelman.  Ryhmässä on irakilaisia, iranilaisia, afgaaneja, syyrialaisia ja afrikkalaisia.  Naisia ja miehiä.  Vaalea kielen opettaja, ystävällinen ja avulias Katariina, tuntuu pelastavalta enkeliltä.  Ei ihme, jos pakolaismies rakastuu opettajaansa.  Mutta säännöt ovat tiukat, seurustelua ei sallita, turvallisuus ennen kaikkea. 

Odottaminen on piinallista, kaikki eivät kestä.  Jokainen tapaaminen viranomaisten kanssa vie hirveästi voimavaroja.  Erikoista on, että samassa huoneessa vankina ollut Patu alkaa puhutella Mahdia kirjoitustensa kautta.  Patun kohtalon selvittämisestä tulee pakkomielle ja ajankulua.  On myös aikaa pohtia, mitä on vapaus kaiken sen pahuuden kokemisen jälkeen.  Jäätkö painajaisten vangiksi, vaikka henkeäsi ei kukaan enää uhkaakaan?  Romaani päättyy siihen, kun Mahdille tulee siirto toiseen vastaanottokeskukseen.  Tuleeko kirjalle jatkoa?  Mahdin elämää olisi mielenkiintoista seurata eteenpäin. 

Birgit Hyvönen