Tuula-Liina Varis: Että tuntisin eläväni. WSOY, 2013

Riipaisevia kertomuksia naisista ja miehistä, toisiaan koskettavista kohtaloista, intohimosta, kiintymyksestä ja kuolemasta, mutta ennen kaikkea rakkaudesta.

Ester elää lyhyeen loppuvaa onneaan 1920-luvun Suomessa, Sylvian kaiken kestävä ja kärsivä rakkaus syttyy välirauhan aikana, Militsa hautaa palvomansa puolison 2000-luvun Suomessa. Vuosikymmenet vaihtuvat, yhteiskunta muuttuu, ihmiset pettyvät ja pettävät, mutta aina kaikki rakastavat, sillä rakkaus on se voimavara, jonka varassa tunnemme olevamme elossa.

Militsa miehensä hautajaisissa pyytää Maukkaa, yhtä miehensä kavereista jäämään luokseen muistotilaisuuden jälkeen, hänellä on tärkeää asiaa. "Militsa kumosi paukun. Se ei katsonut Maukkaa vaan suoraan eteensä... Eteensä tuijottaen Militsa sanoi: Minä haluan, että sinä panet minua.... Miksi ihmeessä? Että käsittäisin olevani elossa. Että tuntisin eläväni."

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän pidän novelleista, hyvistä novelleista. Että tuntisin eläväni on helmi kirjallisuudessa!

Taas kerran suosittelen!

- eila