Taivaanvartijat

Hannu Väisänen: Taivaanvartijat

Otava, 2013

Ilman katumuksen häivää kirjoitan katumuksen värillä ollenkaan muita kirkollisia värejä ajattelematta riemastuttavasta lukukokemuksesta! Väisänen kirjoittaa mm näin: " ... on tilattu ammattisopraano etelästä. Olen joutunut katselemaan sopraanojen vahingoniloista nyrpeää rivistöä muutamissa ennen vihkiäisiä pidetyissä harjoituksissa. Miten he toivovatkaan etelän sopraanon vähintään kaatuvan, tai että hän korkeiden ylä-äänien kohdalla päästelisi suustaan vain krokotiilin korauksia." " Aarian loppupuolella useaan kertaan esiintyvä kaksiviivainen f on sekin puhuttanut kaupunkia, erinäisiä naisten harrastepiirejä, lionsklubin ja rotaryklubin rouvia ja muita hyväntekeväisyyttä harrastavia kuppikuntia jo parin viikon ajan. Kahvipöydissä on veikkailtu kiivaasti että tuo sopraanotulokas ei koskaan yltäisi korkeaan f:ään ilman että hame repeää, ja viimeistä keksiä kahviin upotettaessa päädytty yhteenvetoon: "Ei siitä mitään tule!..."

Kun kirjoittaja on monen taiteenalan tuntija, ammattilainen, oikea moniosaaja, se näkyy myös tekstissä. Erinäisiä kertoja purskahdin nauruun kirjaa lukiessani. Toisaalta sain tutustua muutamiin sävellyksiin kirjailijan johdattamana, joitakin kuuntelen varmasti jatkossa eri tavalla. 

Kaikkiin "taivaanvartijoihin" Väisänen kuitenkin suhtautuu lämpimällä huumorilla, mikä tekee lukukokemuksesta vielä nautittavamman.

Suosittelen!

 

-eila