Kirjaston Puhetta kirjallisuudesta -illasta tarttui mukaan Aino Kallaksen Sudenmorsian. Luin vanhan tarinan ja ajattelin, että on aiheita ja asioita, jotka kestävät läpi ajan,  jotka eivät koskaan muutu.  Ennen Sudenmorsianta sain "valmiiksi" Hyryn Uunin. Nautin molemmista. FB:ssä keskusteltiin kertomuksista, jotka kantavat läpi ajan - joku sanoi lukevansa vain klassikoita, koska uusissa kirjoissa kertomukset eivät ole tarpeeksi laadukkaita.

Työkaverin suosituksesta tartuin esikoiskirjailijan teokseen. Yllätyin positiivisesti!  Piia Postin - asuu Helsingissä, opettaa Espoossa äidinkieltä - Talven jälkeen valo oli kirja, jonka kieli oli hyvää, kertomus oli laadukas, "ahistusta" riitti ihan loppumetreille.

Kirjassa Anna, Jussi ja Marja elävät yhdessä erillään. Vaikka kaikki ulkonaisesti on hyvin - molemmilla hyvä työ, hyvä avioliitto, lahjakas tytär - elämä tuntuu tyhjältä. Marjasta tuntuu, että kukaan ei oikeastaan todella näe häntä. Anna näkee alkoholihuuruisia unia, ja Jussi löytää uuden rakkauden, Nadjan, joka palvoo Jussia. Sekä Nadja että Anna saavat Jussille lapsen, ikäeroa uusilla tulokkailla on vain muutama viikko. Annan ja Marjan uudessa  kodissa murrosikäinen Marja ottaa lähes täydellisesti vastuun uudesta tulokkaasta Annan alkoholiongelman vuoksi.

Ei ollut klassikko, mutta tarina oli vetävä, uskottavan tuntuinen - loppu olisi voinut olla erilainenkin.

Suosittelen!

- eila