Luimme lasten kanssa Timo Parvelan uuden Onnenpyörä-kirjan. Kirja päättää kolmiosaisen sarjan, johon ovat kuuluneet kirjat Keinulauta ja Karuselli. Olemme lukeneet myös nämä aiemmat kirjat ja uskon että tästäkin kirjasta jäi käteen enemmän, jos on lukenut aiemmat osat. Välttämätöntä se ei kuitenkaan ole.

Kirjasta päällimmäiseksi jää rauhallinen mieli. Kirjassa pohdiskellaan, painitaan suurten asioiden äärellä hyvin vähin elein. Jokaisen tämän sarjan kirjan kohdalla olen ihmetellyt, että mikä näissä vetoaa. Kirjaa ei vain voi jättää kesken, ja lapset jaksavat kuunnella ilmeisen vähäeleistäkin tarinaa. Virpi Talvitien kuvitus sopii tarinaan, se ei ole liian siloiteltua, vaan voimakasta ja kaunista. Onnenpyörä-kirjassa olleet Honkkelit naurattivat meitä erityisesti.

Se, minkä ikäisille kirjaa suosittelisin on vaikea kysymys. Uskon että kaiken ikäiset osaavat löytää tästä omat juttunsa. Kouluikäisille samaistumiskohtia löytyy yksinäisyyden kokemisesta, ystävyydestä ja sen tärkeydestä. Tämä olisi loistava kirja koulussa ääneen luettavaksi. Pienemmät lapset tarttuvat ehkä konkreettisempiin teeemoihin ja tunnelmiin.  Myös aikuinen löytää tästä oman kerroksensa. Erityiskiitos Timo Parvelalle hauskoista nimistä. Haitarat, kalakit ja honkkelit tuntuvat mukavilta ja jäävät päähän pyörimään.

Kaiken kaikkiaan hiljaiseksi veti. Enkä tiedä miksi. Lukekaa.

Virpi Talvitien kuvitusta kirjassa Onnenpyörä

-Kirsi