Ennen vanhaan, kun haluttiin kuvata rakkautta, jota ei hyväksytä, oli sankareina myllärin poika ja prinsessa. Tänään se ei riitä. Nyt rakkauden kohde on ihmissusi, vampyyri tai ulkoavaruuden olento. Tai kuten Lucian. Taidan jättää kertomatta, mitä Lucian oikeasti on.

Kirjan rakkaustarina on kaunis ja kirjan voi lukea pelkästään hyvänä rakkaustarinana. Mutta näin äitinä luin kirjaa myös toisesta näkökulmasta, vanhempien näkökulmasta, siitä miten vanhempien reaktiot vaikuttavat nuoren elämään. Eniten jäinkin kirjan loputtua ja kyyneleet pyyhittyäni miettimään, miten Rebecca ja hänen vanhempansa elävät ratkaisujensa kanssa.

Niin, ja se nenäliina sitten on välttämätön.

-Sari