Walesilainen Owen Sheers kuvaa todentuntuisesti vaihtoehtoista sodankulkua kirjassaan Vastarinta. Kirjassa Normandian maihinnousu on epäonnistunut ja saksalaiset ovat nousseet maihin Britanniassa. USA vetäytyy sodasta ja britit jäävät yksin.

Walesin syrjäkylässä naiset heräävät eräänä aamuna ja huomaavat kaikkien miesten jättäneen kotinsa ilman minkäänlaista merkkiä. Mihin he ovat menneet ja miksi? Ovatko he edes hengissä? Kun miehitysvallan sotilaat marssivat syrjäiseen laaksoon, ristiriidat ja epätietoisuus pääsevät valloilleen.

Ennen kaikkea kirja kertoo erinomaisesti kotirintaman elämästä sodan aikana. Keneen voi luottaa? Missä rakkaat ovat, tulevatko he koskaan takaisin?  Epätietoisuudesta huolimatta on pystyttävä jatkamaan elämää. Selvittävä talvesta ja ruokittava nälkäiset suut. Kirja kuvailee, kuinka pieni yksi ihminen tai edes yksi kylä oli koko sodan kulussa. Kuinka vähän yksittäisillä ihmisillä tai ihmisten tunteilla oli merkitystä, oli kyseessä sitten sotilas tai siviili. Kaikki vain yrittävät selvitä parhaansa mukaan. Ja sitten kuitenkin ihmiset ovat kaikkein tärkeimpiä.

Jotta tarinan asetelma olisi vieläkin mielenkiintoisempi, kirjan lopussa valoitetaan myös hieman todellista historian kulkua. Brittiläisellä vastarintaliikeellä oli kuin olikin suunnitelma, jonka johdosta sikäläiset maanviljelijät saivat valtiolta aseita  ja kätkivät ne bunkkereihin kukkuloille. Jos käsky olisi käynyt, miesten olisi pitänyt lähteä kotoa vaimojensa luota ja vetäytyä Mustille vuorille tekemään vastarintaa saksalaisille miehitysjoukoille. Kuullostaa tutulta myös Suomen historiasta.

Suosittelen!

-Kirsi