Kun tulee iltavuorosta kirjastosta, ei tahdo millään osata rauhottua nukkumaan. Hypistelen käsissäni Jouni Hynysen runoteosta Mies katoaa, syön samalla työkaverini leipomaa älyttömän hyvää rieskaa, jonka päällä on oikeaa voita... Niin Hynyseen palatakseni, minä todella arvostan tuota rehellistä tekstiä. Mies katoaa ei ehkä ihan yllä homeroslaisen runoelman mittasuhteisiin, mutta tässä ajassa sillä on paikkansa. Ainakin yhteen näistä tosimiesrunoista pystyin jopa samaistumaan tai ainakin yhteen säkeeseen, vaikka nainen olenkin: 

"Pakko kai se on myöntää:
sovin tähän aikaan aivan yhtä hyvin
kuin metsuri Tiimariin
tai voimamies piirtämään sydäntä
kuntosalin pukuhuoneen huurteiseen ikkunaan"

Ja toisinaan oikiasti v:uttaaki yhtä rankasti kun Hynystä sivujen alalaidassa. No jaa,  Hynysen innoittamana vielä estottoman törkeästi tunnustan, että hyvin porisee Raijan rieska. Muuten yksi neljästä Jouni Hynysen isältään saamista opetuksista kuuluu näin: "Se joka pierua piättellöö, nii siinno jottai muutai kieroo". Tutustukaa jätkät ihmeessä runouteen!

Anita