MYRON, Vicki : KIRJASTOKISSA  (Otava 2008)

Voisiko kukaan Suomessa kuvitella, että kirjastossa asuisi kissa?  Se tervehtisi jokaista asiakasta ja toimisi terapeuttina kaikenikäisille asiakkaille, saisi lapset ihastumaan itseensä, yksinäiset saisivat siitä ystävän ja monet tulisivat kirjastoon vain ihmettelemään sitä.  Se käyttäytyisi tietysti hyvin fiksusti ja ymmärtäisi jokaista asiakasta...

Kirjastonhoitaja Vicki Myron kertoo, kuinka kirjojen palautuslaatikosta löytyi eräänä aamuna kirjojen seasta myös - kissanpentu!  Omistajaa ei löytynyt eikä tiedetty, kuka sen oli tunkenut palautuslaatikkoon.  Kirjaston väki sääli sitä ja otti hoiviinsa.  Sitä ruokittiin ja sille tehtiin peti kirjastoon.  Kirjastosta tuli sen koti melkein 20 vuodeksi.  Sen ansiosta asiakkaiden ja lainojen lukumäärä alkoi huimasti nousta.  Se omaksui kirjastokissan roolin niin täydellisesti, että se kuului henkilökuntaan.  Se nautti seurustelusta kaikenikäisten kanssa, mutta ei kuitenkaan häirinnyt heitä.  Se sai eräänkin vaikeasti kehitysvammaisen tytön aivan muuttumaan!  Lukemattomat ihmiset kokivat sen läsnäolon virkistävänä, lohduttavana tai muuten positiivisena.

Aamuisin se odotti kirjaston sisällä oven takana työntekijöitä ja vilkutti - ihan totta, vilkutti - aina kun Vicki Myron saapui avaamaan ovea.  Ulkona se kävi yhden kerran - silloin oli käydä huonosti, eikä sen jälkeen kaivannut pihalle.  Kuuluisa siitä tuli : lehtien, radion ja TV:n toimittajat tekivät siitä juttuja ja ohjelmia - tieto siitä levisi ympäri maailmaa, jopa Japanista tultiin sitä filmaamaan.  Sankari osasi nauttia myös esiintymisestä!

Tämä on kissaihmisten unelmakirja, mutta siitä saa muutkin hyvän lukuelämyksen, sillä nuo parikymmentä vuotta kertovat samalla monen ihmisen elämästä,  erityisesti Vicki Myronin selviytymistarinan. Hän oli yksinhuoltaja ja kamppaili monenlaisten arjen murheiden sekä sairauksien kanssa. 

Birgit Hyvönen